Siirry pääsisältöön

Tekstit

Se jokin meissä on

Amadeus on kirjoittajansa Peter Schaffer in mukaan "musta ooppera", ja synkkä se onkin sekä puhdasta oopperaa myös aiheensa puolesta. Näytelmä väittää päähenkilönsä suulla, että Itävallan keisarin hovisäveltäjä Antonio Salieri (1750-1825) myrkytti Mozartin. Huhu lähti liikkeelle jo Salierin eläessä, mutta todellisuuspohjaa siinä ei ollut, paitsi tuonaikainen toreilla ja turuilla käyty suoratoistojuoruilu. Kompapuheesta laati varhaisen pienoisdraaman jo Pushkin 1830-luvulla ja muutamien muidenkin taiteentekijöiden myötävaikutuksella Salieri on saanut kantaa tätä kyseenalaista kunniaa läpi vuosisatojen. Uudelleen tarina herätettiin henkiin vielä 1980-luvulla, ensiksi Schafferin näytelmän kautta, sitten Milos Formanin menestyselokuvan. Schafferin rikos- ja murhadraama on moderni klassikko, tematiikkansa ja rakenteensa puolesta ajaton näytelmä, jossa lähtötilanne toimii myös ironisena peilauksena sille, mitä kaikkea me olemmekaan valmiita uskomaan. * Kateuden, koston, kaunan ...

Je suis Godot!

Tammikuussa 1953, kun kylmän sodan viimat alkoivat puhaltaa maailmalla toden teolla, Pariisissa sai ensi-iltansa tuleva modernin draaman klassikko, irlantilaissyntyisen Samuel Beckettin Huomenna hän tulee . Kirjailija oli jo hyvän aikaa sitten muuttanut asumaan Ranskaan, ja näytelmänkin hän laati uuden kotimaansa kielellä, hauskanpito mielessä. Samoihin aikoihin julkaistut synkeähköt ja kielellisesti kokeilevat romaanit olivat alkaneet kirjailijaa tympäistä, joten nyt oli aika tempaista. Näytelmä syntyi muutamassa viikossa ja loppu onkin sitten teatterihistoriaa. Beckettin varhaisissa romaaneissa ihmiset kulkevat päämäärättömästi paikasta toiseen, saapumatta koskaan perille tai päätyen aina paikkaan, josta ovat lähteneet. Arkipäiväiset repliikit, hokemat, iralliset ajatukset ja tarkoituksettomat lauseet kulkevat heidän mielensä lävitse, jossa hulluuden ja järkevän käyttäytymisen välillä ei näytä olevan mitään jyrkkää eroa. Tämänkaltaisen mielenmaiseman Beckett siirsi näyttämölle, joll...

Täältä sinne ja sitten takaisin tänne

Peter Jackson paisutti kymmenisen vuotta sitten Tolkienin Hobitista kolmiosaisen ja kahdeksantuntisen elokuvasarjan, joka sai ristiriitaisen vastaanoton . Elokuvan tuotannolliset lähtökohdat olivat hankalat ohjaajanvaihdoksineen, ja kun Jackson lopulta hyppäsi puikkoihin, hän on myöhemmin todennut , että "ei oikeastaan tiennyt itsekään mitä helvettiä on tekemässä".  Jacksonin Hobitista tuli eeppinen, efekteillä ladattu ja hieman hengettömäksi arvioitu "jatko-osa" huippusuosittuun Taru sormusten herrasta -saagaan (2001-03), vaikka tarina juonellisesti sijoittuukin aikaan ennen Sormusten herran tapahtumia. Moitteet eivät kuitenkaan vaikuttaneet elokuvan taloudelliseen menestykseen. Tolkienin pienestä hobitista kertova romaani ilmestyi alkujaan 1937. Myöhemmin se on jäänyt vaikutuksiltaan ja suosioltaan Sormusten herran varjoon, vaikka se tänään luetaan jo klassisiin lastenromaaneihin, C. S. Lewisin Narnian tai Lewis Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassa rinnalle...

Sääli nukkea

Turun kansainvälinen nukketeatterifestivaali TIP tuli ja meni ja jätti jälleen kerran jälkeensä ansiokkaan määrän korkeatasoisia esityksiä. Nyt jo kahdettatoista kertaa järjestettävää tapahtumaa raamittivat aikuisille ja lapsille suunnatut kymmenet nukketeatteriesitykset. Esityksiä nähtiin marraskuun ensimmäisellä viikolla eri puolilla kaupunkia, Manillan vanhasta viinatehtaasta, Tehdas-teatteriin ja Turun kaupunginteatteriin. Etäyhteydellä toteutettiin keskustelutilaisuus nuketuksesta ja ohjelmaan mahtui myös englanninkielinen työpaja, jossa festivaalin teeman mukaisesti harjoiteltiin musiikin, äänen ja rytmin liittämistä osaksi teatteriesitystä. Nukketeatterista on, kiitos nukketeatterin yhteistyöverkoston, Aura of Puppetsin ansiokkaan työn, tullut viimeisten vuosien aikana sangen tuttu osa Turun teatterielämää. Itsenäisten nukketeatteriesitysten ohella nuketusta on onnistuneesti liitetty "normaaliin" teatteriin, kuten Kalevalan (Åbo Svenska Teater ) tai Babe - urhean po...

Kun merkitys katoaa

Kun näytelmä alkaa sillä, että mies on tunkenut itsensä jääkaappiin, ja tulee sieltä yllätetyksi, teatterileikki lienee valmis alkamaan. Ranskalaisen Sophie Lannefranquen ja työryhmän laatima absurdi draama Nainen katoaa on pienimuotoinen ja muotopuolinen kuvaelma parisuhdetta jäytävästä arvoituksesta. Kumppani on kadonnut, mutta minne? Vai onko hän edes kadonnut? Tapausta tutkivat sekä passiivis-aggressiivisesti käyttäytyvä etsivä (Pauli Poranen ), tai sen kaltainen hahmo, sekä kaipuussaan, ikävässään ja syyllisyydessään riutuva mies ( Thomas Dellinger ). Nainen ( Sofia Molin ) piipahtaa hänkin aika ajoin kulisseista kuvastelemaan miehen mielessä pyöriviä muistoja, ehkä. Osan aikaa näyttämön kattoon projisoidulla videolla nainen uiskentelee vedessä, sukeltaa ilmakuplia suustaan puhaltaen. Tarinan alussa (onko se alku?) mies kertoo meille lentokoneessa saamastaan sairauskohtauksesta. Kivut olivat hirvittävät. Niistä selvittiin, mutta jokin taisi silti päässä särkyä.  Näytelmän r...

Kuin teatteria

Teatteri on osoittanut sitkeytensä myös korona-aikana, eikä taipumisen merkkejä ole edes ilmassa. Päinvastoin! Pienet ja suuret näyttämöt meillä ja maailmalla ovat sulun takia löytäneet elintilan verkosta, jossa striimatut draamat elähdyttävät esitystaiteen puutteesta kärsiviä. Monin osin näiden digitaalisten versioiden katsojamäärät ovat olleet suuruusluokkaa, josta on voitu aiemmin vain unelmoida. Kun seinät ja katto ovat auki ja irti, vain kaista on rajana.  Teatterin tiedotuskeskus TINFO on koonnut sivuilleen pitkän listan niistä esityksistä, joita on menneen vuoden aikana toteutettu vaihtoehtoisella tavalla eri puolilla Suomea. Sivusto pistettiin pystyyn maaliskuussa 2020. Menneiden, nykyisten ja tulevien livelähetysten sekä tallenteiden luettelo ulottuu pitkälle tämän vuoden puolelle ja tarjontaa on kaikkien tuntemista klassikoista uudempiin produktioihin, isoista kaupunginteattereista pienimpiin huoneteattereihin. Satojen esitysten luetteloa selaillessa tulee rauhoittava ja...

Viimeinen ennen seuraavaa

Kaupunginteatterin Nokia alkaa kohtauksella, jossa kalevalainen kansa ihmettelee keskelleen ilmestynyttä esinettä toisesta ajasta. Kohtauksessa on vähän Kubrickin klassista elokuvaa 2001: Avaruusseikkailu (1968), jossa ihmisapinayhteisön keskelle ilmestyy musta monoliitti muuttamaan ihmiskunnan elämää ikiajoiksi. Nokiassa monoliitti on musta sekin, vaikka koko on edellistä pienempi ja muotokin muistuttaa puhelinta. Mutta vaikutus on yhtäläinen: kaikki muuttuu, eikä muutokselle ole loppua näkyvissä. Sami Keski-Vähälän kirjoittamassa uutuusnäytelmässä on viety näyttämölle suomalaista modernia teollisuushistoriaa ja otettu mukaan roippeita Kalevalasta , kuningasdraamoista sekä iltapäivälehtien ja medioiden vuosikymmenten aikana jauhamista matkapuhelinylpeyttämme käsitelleistä kuulo- ja tosipuheista. Keskiöön on nostettu toki analyyttisempääkin aineistoa, kuten Martti Häikiön laaja Nokian historiikki sekä Ollilan ja Siilasmaan omaa toimintaansa ja rooliaan käsitelleet muistelmat. K...