Kuin teatteria

Teatteri on osoittanut sitkeytensä myös korona-aikana, eikä taipumisen merkkejä ole edes ilmassa. Päinvastoin! Pienet ja suuret näyttämöt meillä ja maailmalla ovat sulun takia löytäneet elintilan verkosta, jossa striimatut draamat elähdyttävät esitystaiteen puutteesta kärsiviä. Monin osin näiden digitaalisten versioiden katsojamäärät ovat olleet suuruusluokkaa, josta on voitu aiemmin vain unelmoida. Kun seinät ja katto ovat auki ja irti, vain kaista on rajana.

 Teatterin tiedotuskeskus TINFO on koonnut sivuilleen pitkän listan niistä esityksistä, joita on menneen vuoden aikana toteutettu vaihtoehtoisella tavalla eri puolilla Suomea. Sivusto pistettiin pystyyn maaliskuussa 2020. Menneiden, nykyisten ja tulevien livelähetysten sekä tallenteiden luettelo ulottuu pitkälle tämän vuoden puolelle ja tarjontaa on kaikkien tuntemista klassikoista uudempiin produktioihin, isoista kaupunginteattereista pienimpiin huoneteattereihin. Satojen esitysten luetteloa selaillessa tulee rauhoittava ja vakuuttava tunto siitä, että maamme luovalle teatterikentälle virus on ollut ja on korkeintaan rasite ja jonkinasteen hidaste, ei muuta. Taidetta tehdään suurella palolla, joskin taloudellisesti kituuttaen.

Eikä maailma ole jäänyt meistä jälkeen. Teatteriesitysten striimaus on kokenut renessanssin, joka mahdollistaa kenelle tahansa pääsyn mitä mielenkiintoisimpien esitysten äärelle. Tilaisuus nähdä Hugh Jackman Oklahomassa!, Ian McKellen Kuningas Learina tai Orlando Bloom Romeossa ja Juliassa on vain parin klikkauksen päässä. Britanniassa Shakespearen Globe-teatteri ei ole ainoa, joka pyörittää taltioituja esityksiä jo vuosien kokemuksella, ja monet livetaltiointiin erikoistuneet yritykset tarjoavat palveluitaan niin teattereille kuin yleisölle. Eräs näistä on Digital Theatre, jonka kattaukseen sisältyy yli 100 produktiota eri puolilta maailmaa. Muutaman punnan kuukausimaksulla kuka tahansa meistä voi päästä milloin tahansa osaksi huipputeattereiden välittämää kokemusta.

Striimauspalveluita välittäviä yrityksiä löytyy tällä hetkellä lukuisia myös Suomesta. Näyttää vahvasti siltä, että teatterin suoratoistopalvelut ovat tulleet jäädäkseen ja asettuvat luontevaan jatkumoon ruudun kautta saavutettavan muun ohjelmiston, elokuvien ja sarjojen rinnalle.

Ajankohtainen mahdollisuus testata verkkopohjaista, suoraa teatteriesitystä löytyy Turun kaupunginteatterin tarjonnasta, jossa Moliéren klassikokomedia Don Juan nähdään vielä viimeistä kertaa tulevana perjantaina 23.4. Esitystä ei taltioida, joten kaikki, mitä ruutuun tuijottava näkee, tapahtuu tuossa hetkessä, eikä enää koskaan, kuten nyt. 

Ainoa ero elävään teatteriesitykseen on siinä, että teatterin nk. neljäs seinä eli me katsojat lymyämme kukin missäkin. Välitöntä yhteyttä esittäjiin ei ole meillä heihin, eikä heillä meihin. Teatterin taikaa, sanatonta (joskus tosin myös suorempaa) vuorovaikutusta ei ole läsnä. Mutta sen, minkä tässä menetämme, voitamme muussa. Lähi- ja etäkuvien, katsettamme jäljittelevien kamerakulmien kautta esityksen vimma, esiintyjän ohimolta hitaasti valuvaa hikitippaa ja jokaista elettä, ilmettä myöten välittyy toisin kuin salin takariville.

Kuin elokuvaa, eikä kuitenkaan. Kuin teatterissa, eikä kuitenkaan.

Turun Don Juan on Eero Ahon bravuuria, mutta yhtälailla sankarin (tai antisankarin) palvelijaa esittävän Hannes Suomisen, ja miksei koko esiintyjäryhmän. Kun kukot kiekuvat tunkiolla, naisille jää tässä metelissä ja koketeerauksessa sivustakatsojan rooli. Mutta kun tuota toksista maskuliinisuutta - nykytermein ilmaistuna - aikansa seuraa, naurua seuraa kohta sääli ja myötähäpeä sekä kaipuu jonnekin toisaalle, kohti mahdollista maailmaa. Pasi Lampelan ohjauksessa ihmisnäkemyksessään julman komedian kanki uppoaa syvälle humanismin nykyhetkiseen routaan.