Parenteeseja

Italiankielessä bravo tarkoittaa taitavaa, hyvää, reipasta ja kelvollista, ja miten hyvin nuo adjektiivit voidaankaan liittää Red Nose Companyn Aleksis Kiveen ! Turussa vieraileva hulvaton esitys on ensimmäisestä iskusta viimeiseen taidokasta, vauhdikasta ja syvälle tunteisiin menevää teatteria, jonka edessä superlatiivimuodonkin käyttö tuntuu luontevalta: Bravissimo ! Red Nose Companyn klovniteatteriesityksen ensi-ilta oli Kansallisteatterissa jo helmikuussa, mistä se kulkeutuu tämän syksyn aikana eri puolille Suomea, Turkuun, Jyväskylään, Tampereelle ja Lahteen. Oletettavaa on, että kansalliskirjailijamme tuotantoa ja elämänvaiheita luotaavaa esitystä nähdään vielä pitkään tämänkin jälkeen. Kahden klovnin, Miken ( Tuukka Vasama ) ja Zinin ( Timo Ruuskanen ) tapa tutkiskella tämänkertaista kohdettaan, Aleksis Kiveä , on uteliaan myönteistä ja lempeän humoristista asennetta myöten tuttua jo kaksikon aiemmista produktioista. Näissä on tunkeuduttu Ilmari Kiannon ( Punainen viiva , 2016

Kaupunginteatterin syksy on käynnistynyt tiivistahtisella tendenssinäytelmällä Kunnia , jossa harkitsemattomat sanat ja teot tuivertavat tuulen tavoin pientä perhettä. Parituntinen näytelmä kulkee syytösten, epäilysten, selitysten ja epäonnistuneiden ratkaisuyritysten kautta kohti vääjäämätöntä loppuratkaisua. Tragediaa ei tässä seuraa puhdistautuminen, ellei sellaiseksi lasketa lohduttomuuden, surun ja säälin sekaista tunnekimaraa. Pasi Lampelan kirjoittama ja ohjaama draama kytkeytyy ajankohtaiseen ja paljon tapetilla olevaan kysymykseen seksuaalisesta häirinnästä. Siitä sen liittyminen aikamme moraalisiin ja yhteiskunnallisiin agendoihin. Keskiöön on nostettu teini-ikäisen tyttären suhde yksinhuoltaja-isään. Miehinen puhumattomuuden kulttuuri ja tunneherkkyyden kapea rekisteri vievät puolestaan toimintaa eteenpäin. Lopputulema on kylmien ja osoitetta vailla olevien repliikkien kylmä puhuri, jota roolihenkilöiden keskinäinen fyysinen etäisyydenotto myös kuvastaa. Isä ( Kari-Pekka To