Parenteeseja

Kalevala, Kivi ja Linna ovat suomalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin betonijalkaa, ja vaikka perustaa jyrsitään aika ajoin, se tuntuu kestävän. Kuten nyt esimerkiksi Teatteri Vanhan Jukon ja Turun kaupunginteatterin yhteistuotannon , jossa nyrhitään Tuntematonta sotilasta nuorta energiaa säästämättä. Lopputulos on komea pytinki, jota sietää ihailla läheltä ja kaukaa. Linnan kuvaus talvi- ja jatkosodan tapahtumista itärajamme tuntumassa laadittiin aikoinaan purevaksi ja romaanimuotoon puetuksi tarinaksi ihmisen karusta osasta, kun sota repii unelmilta siivet ja ihmisen pimeä mieli tarttuu kiinni helmaan. Tuntemattoman sotilaan alkuperäisessä käsikirjoituksessa Linnan syyttävä sormi tökki ylempää upseeristoa, armeijaa ja ylipäätään sodan aiheuttamaa ja tappamisen tuottamaa moraalikatoa.  1954 julkaistuun, joiltakin osin sensuroituun romaaniversioon, sisältyi siihenkin siinä määrin riittävä määrä kriittistä aineistoa, että se sai yhtä monet hurraamaan kuin pahoittamaan mielensä. Toini