Parenteeseja

Piakkoin Turun kaupunginteatterin ohjelmistosta poistuva Rakkaani, Conan Barbaari on nykyhetkeen viety kuvaelma nuoren yksinäisyydestä ja kiusatuksi tulemisen tunnoista. Samalla se luotaa mielenmaisemaa, jota hallitsee väkivallan, moraalisten pikaoikeudenkäyntien ja kylmän huumorin kuvasto. Jälkimmäistä ilmentänee näytelmässä toistuva, Nietzscheltä napattu motto: "Mikä ei tapa, vahvistaa." Juho Mantereen kirjoittaman ja ohjaaman näytelmän lähtökohtana ovat 30- ja 80-lukujen hyytävät maailmat. Kun poliittiset ääripäät tarjoavat yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin ja talouspolitiikkaa tehdään vastuista vapaan markkinatalouden hengessä, jälki muilla elämänaloilla on usein myös senmukaista. Olemassaolon taistelussa tarvitaan lihaksia.  Yhdysvaltalaisen Robert E. Howardin kynästä syntyi 30-luvulla mittava määrä seikkailukertomuksia, jotka nousivat suuremman kiinnostuksen kohteeksi vasta kirjailijan varhaisen (1936) kuoleman jälkeen. Pulp- tai kioskikirjallisuude

Anu Kaajan kehuttuun ja palkittuun esikoisromaaniin Leda (Teos, 2017) perustuva nukketeatteriesitys Turun kaupunginteatterissa peilaa alkuteoksen monikerroksisuutta vaivattomasti ja hallitusti. Antiikin myytti jumalasta joutsenen hahmossa viettelemässä Spartan kuninkaan puolisoa kulkeutuu 1700-luvun koristeellisen hovikulttuurin kautta meidän päiviimme tarinaa itsetietoisen kurantisti johtavan kertojan toimesta. Romaanissa tämä kirjeitä rustaava naiskertoja on tosin esityksessä vaihtunut mieshahmoa muistuttavaksi aateliseksi, mutta asenteet ja asetelmat ovat samat: kipu ja kiima ovat kolikon kaksi puolta.   Leda on hieman kuin ranskalaisen de Laclos 'n kirjeromaani Vaarallisia suhteita (1782), josta Christopher Hampton laati 1980-luvulla näytelmän ja Stephen Frears myöhemmin menestyksekkään elokuvaversion. Näissä markiisien, varakreivien ja punahuulisten ja -poskisten, pakkelia pölyävien peruukkien maailma näyttäytyy petosten, pettämisten, kieroilujen ja kiertoilmauksiin kätk