Parenteeseja

Voisi kuvitella, että Don Quijoten siirtäminen näyttämölle ja massiivisen romaanin tiivistäminen pariin tuntiin olisi pähkähullua, mieletöntä, naurettavaa. Ja sitähän se onkin, ja juuri näistä seikoista Red Nose Companyn esitys on kokoonpantu. Klovininaamareihin pukeutunut kaksikko, Zin ( Timo Ruuskanen ) ja Mike ( Tuukka Vasama ), puhaltaa pölyt 1600-luvulla ilmestyneestä romaanista ja siinä sivussa meistä klassiseen vakavaan draamaan virittäyneistä katsojista. Red Nose Company on erikoistunut teatteriklovneriaan, jossa näyttelijä pistää punaisen nenän päähänsä. Eli siis: näyttelijä näyttelee näyttelevää klovnia. Kuka tahansa voi ymmärtää tästä, että tästä eteenpäin on kaikki mahdollista. Teatteriklovneriassa viehättääkin sen vapaa, anarkistinen ote, joka antaa piutpaut draamallisille rakenteille, vakavuudelle tai "neljännen seinän" eli yleisön koskemattomuudelle. Kun teatteria tehdään näistä lähtökohdista, yhteys muun muassa standup-komiikkaan on ilmeinen. Tarina

Englanninkielinen termi "supporting actor" kuvaa paremmin kuin sen yleinen suomenkielinen vastine, "sivuosanäyttelijä", sitä, miten tärkeä päähenkilön rinnalle luotu henkilö on näytelmässä tai elokuvassa. Sivuosassa ollaan toki hieman syrjässä, eikä aivan spottien loisteessa. Tärkein tehtävä on silti tukea ja kannatella keskushenkilöä läpi esityksen. Sivussa, kyllä, mutta silti kaikkea muuta kuin sivuosassa. Kuva: Otto-Ville Väätäinen Tämänkaltainen käsitteellinen ristiriita nousi mieleeni seuratessani kaupunginteatterin Don Juania , jossa Eero Aho briljeeraa kuin teatterikukko lavalla ja Hannes Suominen hänen palvelijanaan antaa isännälleen tilaa, mutta samaan aikaan ujuttaa näytelmään sen eettisen ja moraalisen painoarvon. Don Juanin irstaileva, röyhkeä, ilkeä, ihmisistä piittaamaton ja väkivaltainen mieli peilautuu tämän palvelijan, Sganarellen hahmoon, josta löytyy niin yleisiä arvoja tukevaa sovinnaisuutta kuin yksilöllistä ajattelua vahvistavaa salavii