Parenteeseja

Jos eletään Cabaret -musikaalin maailmassa poikkeusoloja, ikään kuin menneen ja tulevan maailman risteyskohdassa, saman tunnon voi aistia Turun kaupunginteatterin korona-pandemian väljentämässä katsomossa. Näyttämölle rakennettu Berliini tanssii, juo ja laulaa kuin viimeistä päivää ja natsien valtaannousua valmistellaan jo tukka putkella. Kun on seurannut viimeaikaista poliittista ja sosiaaliseen mediaan tapetoitua keskustelua ideologisten äärilaitojen, uskontojen, marginaaliryhmien ja valtaväestön kohtaamattomuudesta, kirjailijoiden vetoomuksista avoimen keskustelun, mielipiteenvapauden ja suvaitsevaisuuden puolesta , jopa taiteentekemisen vapautta kyseenalaistavista periaatteista , Berliini tulee aivan kasvomaskille. Siksi musikaalin ensimmäiseen puoliskoon sijoitettu, pariinkin kertaan laulettu hidas, paatoksellinen ja uhmakas "Sen huominen meille tuo", koskettaa syvältä. Siinä lauletaan huomispäivän maailmasta ja pyydetään isänmaata antamaan merkki lapsilleen.  Niin sil