Parenteeseja

Turun kaupunginteatterin Amélie muistuttaa tuotannollisilta puitteiltaan teatterin edellistä suurmusikaalia, Viimeinen laiva (2017-18). Molempien alkuperäisten produktioiden taustalta löytyy nopea nousu pieniltä lavoilta suurille ja yhtä pikainen laskeutuminen teattereiden perusohjelmatäytteeksi. Craig Lucasin , Daniel Messén ja Nathan Tysenin käsikirjoittama ja säveltämä sovitus ranskalaisesta menestyselokuvasta (2001) sai ensi-iltansa 2015, siirtyi pari vuotta myöhemmin Broadwaylle, mutta katosi sieltä reilun viidenkymmenen esityksen jälkeen. Tämä ei tarkoita sitä, että Amélie olisi huono, kelvoton tai edes ei-katsomisen arvoinen musikaali. Pikainen katselmus sen saamiin arvioihin eri medioissa (Broadway-tähtien keskiarvo kriitikoilta 6,21/10) kertoo, että Amélien kohdalla ongelma ei ole koskaan ollut esityksissä tai näyttämöllepanossa vaan pikemminkin teatterin tai musikaalin peruselementeissä: tarinassa ja musiikissa. Tältäkin osin vertailukohta Viimeiseen laivaan on otol