Parenteeseja

Komedian lajityypeistä farssi on se, jossa mennään eikä meinata. Juoni polveilee ja mutkittelee kuin humalaisen kävely, henkilöhahmot on repäisty tyyppigalleriasta ja tapahtumissa irvokkaat käänteet seuraavat toisiaan. Matkalla ollaan ja perillekin päästään, mutta ei ehkä ihan siten kuin voisi odottaa. Turun kaupunginteatterin Näytelmä joka menee pieleen on farssi ja siinä toteutuvat mallikkaasti kaikki se, mistä farssit on tehty. Murhamysteerin ympärille rakennettu epäesitys tulvii yllättäviä juonenkäänteitä, pieniä teatterillisia vippaskonsteja ja vauhtia. Yleisön mielenkiintoa pitävät yllä yhteen (hulluun) henkeen puhaltava näyttelijäryhmä sekä mielikuvituksellisesti toteutetut tekniset ratkaisut, joissa nitisee, natisee, kulissit kolisevat ja aitaa kaatuu. Alunperin Iso-Britanniassa 2015 ensi-illan saanutta hupaelmaa on esitetty sittemmin maailman eri estradeilla menestyksellisesti. Eikä sen voittokululle voi muuta kuin nyökätä hyväksyvästi. Henry Lewisin , Jonathan Sayerin j