Siirry pääsisältöön

Tekstit

Ristiriidoista on draama tehty

Kun teksti puhuu yhtä ja näyttelijä toista, ristiriita herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Näin kävi itselleni Juha Itkosen kirjoittaman Sivuraiteen ensi-illassa Turussa 26.3. Henkilöiden fyysiset eleet, tärisevät raajat, liioitellut ilmeet, repliikkien välistä nousevat sanattomat örähdykset, koko miiminen paletti näyttäytyi kummalliselta arkiseen, joskin ilmeisen kiusalliseen kanssakäyntiin viittaavan tekstin kanssa. Katsonko komediaa, farssia vai epäonnistuneen parisuhteen oudolla tavalla intimiä tilitystä? Itkosen näytelmän monipolvinen historia antaa ehkä oman selityksensä. Siinä mennään kuuden vuoden takaiseen aikaan, kun kirjailija valmisteli näytelmää tilaustyönä kahdelle teatterille. Sitten tuli korona, stoppi ja tekstin uudelleen herätys, tällä kertaa kuunnelmana, ja vuosi 2024. Näyttämöversio nähtiin lopulta Lahden kaupunginteatterissa helmikuussa 2026. Näin näyttämölle kirjoitetusta tekstistä tuli kuunnelma ja kuunnelmasta taasen näytelmä. Tuotantomatkan varrelle ...

Kaikki päättyy kitisten

T. S. Eliotin runossa  Ontot miehet  todetaan maailman loppuvan "ei paukahtaen vaan kitisten". Viimeisiä hetkiä vietetään myös Samuel Beckettin näytelmässä Leikin loppu , jossa ympäristö on muuttunut autioksi ja tyhjäksi jättömaaksi. Turussa vieraillut esitys oli Teatteri Siperian ja Kansallisteatterin yhteistuotanto. Eliotin runo sai julkaistun muotonsa 1925, reilu kolmisenkymmentä vuotta ennen Beckettin näytelmän ensi-iltaa 1957. Mutta jos kaiken päättymistä ilmentävän runon taustalla häilyy maailmansota kaikkine kauhuineen, löytyvät sodan aiheuttamat pessimistiset tuntemukset myös Beckettin näytelmästä. Myrkkykaasut ovat matkan varrella vaihtuneet atomipommiin, mutta totaalisen tuhon äärellä ollaan yhtä kaikki. Kaikki tulee päättymään tuskastuttavan kituliaasti, marinaan ja vikinään.  Beckettin näytelmän alkuperäinen nimi, Endgame , viittaa shakkipelin loppuvaiheeseen, jossa laudalla on jäljellä enää muutama nappula. Pelissä eletään siis ratkaisun hetkiä. Beckettin n...

Hulinaa kirjamessuilla

Jos uskomme Sartrea (ja miksipä emme uskoisi), kirjallisuuden tehtävänä on paljastaa maailma ja muuttaa sitä. Yhdessä kirjailijan kanssa meillä lukijoilla on vastuu muokata maailmaa paremmaksi. Kirjat ovat tahtomme tulkkeja. Sartre ilmaisi ajatuksensa toisen maailmansodan jälkimainingeissa, siis hyvän aikaa sitten. Paljon on tuosta vettä virrannut Seinessä ja toisaallakin ja kirjoista on tullut yksi kulutushyödyke muiden rinnalla. Ei maailmaa ole tosin ennenkään kirjoittamalla tai kirjoilla muutettu, vielä vähemmän tänään, kun kirjallisuuden iltarusko häämöttää hiipuvana valonsäteenä taivaanrannassa. Tämänkaltaisista pessimistisistä asetelmista Kari Hotakaisen näytelmä Kirjamessut ottaa virtansa ja saattaa meidät yleisöksi kirjailijahaastatteluun, joka menee kohta päin helvettiä. Näytelmän alaotsikon voi tulkita myös kirjaimellisesti; kirjojen messutaivaasta pudotaan ryminällä manalaan, jossa Jumalakin on mukautunut uuteen markkinatilanteeseen, luopunut kirjoitetusta sanasta ja ilme...

Löysässä hirressä roikkuessa

Suomen Teatterit ry toteutti jäsenistölleen keväällä 2025 kyselyn rahoitusleikkausten vaikutuksesta teattereiden toimintaan. Suurin osa vastaajista näki tulevaisuuden synkkänä ja nykytilanteenkin kestämättömänä. Ohjelmistoa on jouduttu supistamaan, kiertueita peruutettu, välttämättömiä remontteja siirretty, rekrytoinnit kielletty ja henkilöstöä lomautettu. Alan tuntoja kuvastanee erään vastaajan sarkastinen kommentti: " Löysässä hirressä roikkuessa sitä toivoo pääsevänsä ehjin nahoin alas, eikä ehdi ajatella suuria suunnitelmia ." Teatterialan ahdinko ei poikkea merkittävästi suomalaisen työelämän kurjistumisen kokonaiskuvasta , josta itse kukin lienee saanut kokemuksia. Tältä pohjalta Turun kaupunginteatterin Sohva - Työpaikkakomedia osuu aikaamme kuin sormi suuhun. Tosin nyt jätetään vakavuus sikseen ja haetaan huvittavuutta työyhteisöä jäytävistä asiallisista ja asiattomista intohimoista sekä väärin tulkittujen viestien riemullisesta kakofoniasta. Mikko Koukin , Satu Ra...

Kirjeenkirjoittajan elämästä

Romaanin historiasta tunnemme kirjeromaanin muodon, jossa tapahtumia kuvataan kirjeenkirjoittajan tai kirjeitä toisilleen kirjoittavien kautta. Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset (1774) on yksi tunnetuimmista esimerkeistä lajityypistä, joka on nykyaikaan tultaessa liudentunut osaksi proosakerronnan moninaisuutta. Nykykirjallisuuden sähköpostiviesteistä rakentuvat romaanit ovat yksi muunnelma tästä. Teatterin lavalla on esitetty lukudraamoja, joissa pääosassa on näyttelijätyön tai näyttämöllepanon sijasta luettava teksti, mutta amerikkalaisen A. R. Gurneyn (1930-2017) Love Letters (1988) on jotakin muuta. Siinäkin keskitytään tekstiin, mutta eläytyminen tai tekstin ulkoa oppiminen kuuluu vähemmän suositeltaviin toimenpiteisiin. Kahdelle näyttelijälle kirjoitettu näytelmä on hieman kuin epäortodoksinen versio kaikesta siitä, mitä me olemme ymmärtäneet teatterin olevan.  Suomessa Gurneyn Rakkauskirjeitä kiertää eri teatteritaloja kahden tunnetun näyttelijän voimin. Seela Sella j...

Vierailijoita tulossa ja yksi, joka oli jo

Vuosi 2026 aukenee Turun kaupunginteatterissa vierailuvetoisesti. Ajankohtaisen tiedon mukaan keväälle on tulossa lähemmäs 30 vierailuesitystä pienimuotoisista produktioista ja katsojia haastavista puheenvuoroista musiikillisiin elämyksiin. Draaman puolella suurimmat odotukset kohdistunevat teatteri Siperian tulkintaan Beckettin absurdista draamasta Leikin loppu , joka ajoittuu maaliskuulle. Kevään ohjelmistosta löytyy niin ikään muutama yhteistuotanto, joista Brechtin ja Weillin Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho edustaa periturkulaista yhteistekemistä. Saaristo-oopperan ja Turun filharmonisen orkesterin kanssa toteutettavan musikaalin ensitahdit ajoittuvat huhtikuulle. Talon oman tarjonnan osalta syksystä jatkavat  Päällikkö  ja  The Addams Family  ja uutukaisina työpaikkakomedia Sohva sekä koko perheelle suunnattu Pinokkio , joka on vanhan tarinan tuore sovitus.  Vierailut ja yhteistuotannot tuovat eloa teattereiden seinien sisälle, mutta on omissakin p...

Yhteinen nimittäjä

Kirjallisten teosten dramatisoinnit ovat aina olleet teatterin peruskauraa. Kirjallisten lajityyppien mukauttajana teatteri toimii siinä, missä elokuvakin; omalakisesti ja pohjatekstiä keinovalikoimiinsa soveltaen. Kun taidemuotojen yhteinen nimittäjä kantaa riittävän pitkälle, näyttämöllä nähdylle voi antaa paljon anteeksi, ja mikä ettei: se voi virittää katsojan myös arvioimaan aiemmin lukemaansa toisin. Eeva Kilpi on yhteinen nimittäjä niin Turun kaupunginteatterin ja Kansallisteatterin yhteistuotannolle Nämä juhlat jatkuvat vielä  kuin  Anna-Riikka Carlsonin kaunokirjalliselle tietokirjalle  Rakas Eeva Kilpi (2024). Jälkimmäiseen teokseen pohjautuvan näytelmän tekijätiedoista löytyy Carlsonin ohella näytelmän kirjoittaja Kati Kaartinen sekä Maija Ruuskanen , joka on säveltänyt esityksessä kuultavat Kilven runoihin pohjautuvat laulut. Tärkeässä osassa on myös Veli-Ville Sivénin lavastus- ja videosuunnittelu. Näytelmän nimeksi on otettu Carlsonin teoksen alaotsikko,...