Siirry pääsisältöön

Tekstit

Kirjeenkirjoittajan elämästä

Romaanin historiasta tunnemme kirjeromaanin muodon, jossa tapahtumia kuvataan kirjeenkirjoittajan tai kirjeitä toisilleen kirjoittavien kautta. Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset (1774) on yksi tunnetuimmista esimerkeistä lajityypistä, joka on nykyaikaan tultaessa liudentunut osaksi proosakerronnan moninaisuutta. Nykykirjallisuuden sähköpostiviesteistä rakentuvat romaanit ovat yksi muunnelma tästä. Teatterin lavalla on esitetty lukudraamoja, joissa pääosassa on näyttelijätyön tai näyttämöllepanon sijasta luettava teksti, mutta amerikkalaisen A. R. Gurneyn (1930-2017) Love Letters (1988) on jotakin muuta. Siinäkin keskitytään tekstiin, mutta eläytyminen tai tekstin ulkoa oppiminen kuuluu vähemmän suositeltaviin toimenpiteisiin. Kahdelle näyttelijälle kirjoitettu näytelmä on hieman kuin epäortodoksinen versio kaikesta siitä, mitä me olemme ymmärtäneet teatterin olevan.  Suomessa Gurneyn Rakkauskirjeitä kiertää eri teatteritaloja kahden tunnetun näyttelijän voimin. Seela Sella j...

Vierailijoita tulossa ja yksi, joka oli jo

Vuosi 2026 aukenee Turun kaupunginteatterissa vierailuvetoisesti. Ajankohtaisen tiedon mukaan keväälle on tulossa lähemmäs 30 vierailuesitystä pienimuotoisista produktioista ja katsojia haastavista puheenvuoroista musiikillisiin elämyksiin. Draaman puolella suurimmat odotukset kohdistunevat teatteri Siperian tulkintaan Beckettin absurdista draamasta Leikin loppu , joka ajoittuu maaliskuulle. Kevään ohjelmistosta löytyy niin ikään muutama yhteistuotanto, joista Brechtin ja Weillin Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho edustaa periturkulaista yhteistekemistä. Saaristo-oopperan ja Turun filharmonisen orkesterin kanssa toteutettavan musikaalin ensitahdit ajoittuvat huhtikuulle. Talon oman tarjonnan osalta syksystä jatkavat  Päällikkö  ja  The Addams Family  ja uutukaisina työpaikkakomedia Sohva sekä koko perheelle suunnattu Pinokkio , joka on vanhan tarinan tuore sovitus.  Vierailut ja yhteistuotannot tuovat eloa teattereiden seinien sisälle, mutta on omissakin p...

Yhteinen nimittäjä

Kirjallisten teosten dramatisoinnit ovat aina olleet teatterin peruskauraa. Kirjallisten lajityyppien mukauttajana teatteri toimii siinä, missä elokuvakin; omalakisesti ja pohjatekstiä keinovalikoimiinsa soveltaen. Kun taidemuotojen yhteinen nimittäjä kantaa riittävän pitkälle, näyttämöllä nähdylle voi antaa paljon anteeksi, ja mikä ettei: se voi virittää katsojan myös arvioimaan aiemmin lukemaansa toisin. Eeva Kilpi on yhteinen nimittäjä niin Turun kaupunginteatterin ja Kansallisteatterin yhteistuotannolle Nämä juhlat jatkuvat vielä  kuin  Anna-Riikka Carlsonin kaunokirjalliselle tietokirjalle  Rakas Eeva Kilpi (2024). Jälkimmäiseen teokseen pohjautuvan näytelmän tekijätiedoista löytyy Carlsonin ohella näytelmän kirjoittaja Kati Kaartinen sekä Maija Ruuskanen , joka on säveltänyt esityksessä kuultavat Kilven runoihin pohjautuvat laulut. Tärkeässä osassa on myös Veli-Ville Sivénin lavastus- ja videosuunnittelu. Näytelmän nimeksi on otettu Carlsonin teoksen alaotsikko,...

Heittäytymällä maaliin

Jos parhaillaan käynnissä olevien yleisurheilun MM-kisojen yhteydessä näemme uskomattomia suorituksia ja maaliviivalle heittäytymisiä, niitä voi kokea nyt myös näyttämöllä. Turun kaupunginteatterin Addams Family näyttää mitä se on, kun esitys pistää kaiken likoon. Charles Addams julkaisi jo 1930-luvulla ensimmäiset yhden kuvan piirroksensa tummanpuhuvasta perheestä New Yorker -lehdessä. Näistä kasvoi sittemmin populäärikulttuurinen ilmiö, josta on pykätty sarjakuvien ohella niin televisiosarjoja kuin piirrettyjä ja oikeilla näyttelijöillä kuvattuja elokuvia. Broadway-musikaalin vuoro oli 2009. Musikaali sai ensi-illastaan lähtien ristiriitaisia arvioita. Mikä kertoo myös hirviöperheen kulttuurisesta painoarvosta. Jos "perhe" alkoi irtaantua luojansa hyppysistä jo ensimmäisten televisiotuotantojen kohdalla, yhä kauemmaksi mentiin viimeistään tämän kuoltua, 1988. Vuosikymmenten kuluessa piirrosten alkujaan nimettömistä hahmoista rakentui nimeä ja henkilöhistoriaa myöten yksi...

Mitäs nuo merkityt

Pasi Lampelan uutuusnäytelmästä löytyy pikainen viittaus raamattuun ja kertomukseen Kainin merkistä. Tarinan mukaan Kain surmasi veljensä Aabelin, jolloin Jumala asetti hänelle rangaistuksen. Velisurmaajan tuomiona oli vaeltaa hylkiönä maan päällä, vailla rauhaa ja paikkaa ihmisyhteisössä. Kainiin lyöty merkki on kuin stigma, jota muut, niin ystävät kuin viholliset, kavahtavat. Huumeyksikön entisen päällikön Jari Aarnion tapaus on toiminut Lampelan Päällikkö -näytelmän inspiraationa. Tarinallinen kehys on tuttua tosielämän draamaa, josta on ammennettu aiemmin uutispuuron ohella sekä tietokirja että televisiosarja ( Keisari Aarnio , 2018). Siksi uskomaton ja valitettavasti myös meitä ulkopuolisia viihdyttävä kertomus poliisimiehen jyrkästä syöksykierteestä on ollut. Päällikkö on näytelmä korruptiosta, rahasta, kulissien ylläpitämisestä ja unelmista, joiden saavuttaminen pyhittää kaikki keinot. Huumepoliisi Kalle Hammarilla ( Sami Lalou ) on asema, mainetta ja rahaa, paitsi viimeksi m...

Pro hoitoala

Teatteriryhmä Restless movementin vierailuesitys Turun kaupunginteatterissa on painava puheenvuoro hoitoalan tärkeydestä ja kriisiytymisestä. Uutis- ja lehtiotsikoista tuttu soteala on esityksessä viety kasvihuoneeseen, jonka vihertävä vireystila ja hoitajat sitä myöten romahtavat tulospaineiden alla. Esityksen tyylilaji on vakavasta aiheesta huolimatta komediallinen, joskin myös kovin traaginen, ehkä myös hirtehinen. Lähtöasetelma on jo itsessään herkullinen, kun kasvikunnan edustajat saavat osakseen inhimillisen kohtelun. Näiden kosteustasapainosta ja virikkeellisyydestä huolehditaan, aikaa ja vaivaa käytetään keskusteluun, jopa leikinlaskuun hoidettavien kanssa. Ollaan kasvien salatun elämän lähteillä. Kokonaisvaltainen hyvinvointi asetetaan näytelmässä kohta jyrän alle. Tehokkuutta mittaavan konsultin toimesta henkilökuntaa ja vuorovaikutusta karsitaan ja osastoja organisoidaan uusiksi. Kasvikirurgi elää todeksi vain omaa erinomaisuuttaan ja vakinaisten työntekijöiden tilalle saadu...

Elämä on

"Ei ole mitään sen typerämpää kuin esittää Shakespearea ikään kuin hän kirjoittaisi selkeää tekstiä." Tämän totesi Bertolt Brecht noin sata vuotta sitten. Juuri valmistunut kuunnelmaversio Macbethista oli tuolloin (1927) saanut hänet pohtimaan brittibardin erinomaisuutta. Lopputulema Brechtillä oli toki se, että niin epäselvä ja puutteellinen kuin kyseinen näytelmä onkin toiminnan ja tarinankulun kannalta (puhumattakaan "noitien höpinästä"), Shakespeare onnistuu juuri siinä tavoittamaan elämän sattumanvaraisuuden. Brechtille Shakespeare, ja erityisesti Macbeth , on "luonnostaan epäselvä" näytelmä, ja ainoa oikea tapa tuoda tämä näkyväksi on tehdä se eeppisellä tyylillä.* Kari Heiskasen Turkuun ohjaama Macbeth ei ehkä tietoisesti, loppuun asti tai ainakaan ryppyotsaisesti seuraa brechtiläisen teatterin jalanjälkiä, mutta esityksen kuluessa toteutetut tunnelmaa ja tarinankerronnan yhtenäisyyttä rikkovat efektit tuovat sen osallistavan teatterin alkujuuril...