Dostojevskin romaanien kohdalla on tullut tavaksi puhua niiden moniäänisyydestä, polyfoniasta . Romaaneissa aatteet, ideologiat, poliittiset ja yhteiskunnalliset näkemykset risteävät ja asettuvat toisiaan vasten. Kertoja antaa aikaa ja tilaa kuvittelemiensa henkilöiden sisäisen maailman tuomisessa lukijalle näkyväksi. Kuva: Marko Mäkinen Jos otetaan tämä äänten keskinäinen itsenäisyys lähtökohdaksi, Dostojevski tuntuu asettuvan luontevasti näyttämölle. Tämän voi hyvin itse kukin todeta Turussa nyt esitettävästä sovituksesta , jossa tosin moniäänisyyttä toteutetaan monologisesti, yhden näyttelijän luomien lukuisten persoonien kautta. Dostojevskin suurista romaaneista Riivaajat ilmestyi 1872, muutama vuosi Rikoksen ja rangaistuksen (1866) ja Idiootin (1869) jälkeen. Kirjailijan pääteoksena pidetty Karamazovin veljekset (1880) odotti vielä tulemistaan. Riivaajat on eräänlainen sekamuoto poliittista ja psykologista romaania, josta löytyy niin satiiria kohdistuen alempaan ja
Sivutekstejä teatterista
