Parenteeseja

Satu Rasilan kirjoittama ja ohjaama Katoava maa on lyyrisen kaunis kertomus pitkän parisuhteen kääntymisestä kohta katoavien muistojen mannerta. Kun kahden ihmisen keskinäisistä yhteisistä hetkistä alkaa muodostua muistikuvien fragmentteja, hiljaisuudesta ja sanomattomuudesta nousevat ne kirkkaimmat merkitykset. Rasilan näytelmä on kirjoitettu jo kymmenisen vuotta sitten, mutta aiheensa puolesta se on ajankohtaisempi kuin koskaan. Muistisairauksista ja vanhusten hoidosta keskustellaan ja otsikoidaan kiihkeästi. Päivittäin toistakymmentä ihmistä yksistään Suomessa saa muistisairausdiagnoosin. Joidenkin mielestä kysymys on jo sepelvaltimo- ja verisuonisairauksiin verrattavissa olevasta kansantaudista, jos ei globaalista epidemiasta. Katoava maa tuo siis näyttämölle aiheen, josta suurella osalla näytelmän katsojista on tuntuma. Lähes jokaisen tuttava- tai lähipiiristä löytyy usein juuri se vanhempi ihminen, jonka kyky selviytyä arkipäivän tilanteista tai keskusteluista on joko ka