Parenteeseja

Tammikuussa 1953, kun kylmän sodan viimat alkoivat puhaltaa maailmalla toden teolla, Pariisissa sai ensi-iltansa tuleva modernin draaman klassikko, irlantilaissyntyisen Samuel Beckettin Huomenna hän tulee . Kirjailija oli jo hyvän aikaa sitten muuttanut asumaan Ranskaan, ja näytelmänkin hän laati uuden kotimaansa kielellä, hauskanpito mielessä. Samoihin aikoihin julkaistut synkeähköt ja kielellisesti kokeilevat romaanit olivat alkaneet kirjailijaa tympäistä, joten nyt oli aika tempaista. Näytelmä syntyi muutamassa viikossa ja loppu onkin sitten teatterihistoriaa. Beckettin varhaisissa romaaneissa ihmiset kulkevat päämäärättömästi paikasta toiseen, saapumatta koskaan perille tai päätyen aina paikkaan, josta ovat lähteneet. Arkipäiväiset repliikit, hokemat, iralliset ajatukset ja tarkoituksettomat lauseet kulkevat heidän mielensä lävitse, jossa hulluuden ja järkevän käyttäytymisen välillä ei näytä olevan mitään jyrkkää eroa. Tämänkaltaisen mielenmaiseman Beckett siirsi näyttämölle, joll

Peter Jackson paisutti kymmenisen vuotta sitten Tolkienin Hobitista kolmiosaisen ja kahdeksantuntisen elokuvasarjan, joka sai ristiriitaisen vastaanoton . Elokuvan tuotannolliset lähtökohdat olivat hankalat ohjaajanvaihdoksineen, ja kun Jackson lopulta hyppäsi puikkoihin, hän on myöhemmin todennut , että "ei oikeastaan tiennyt itsekään mitä helvettiä on tekemässä".  Jacksonin Hobitista tuli eeppinen, efekteillä ladattu ja hieman hengettömäksi arvioitu "jatko-osa" huippusuosittuun Taru sormusten herrasta -saagaan (2001-03), vaikka tarina juonellisesti sijoittuukin aikaan ennen Sormusten herran tapahtumia. Moitteet eivät kuitenkaan vaikuttaneet elokuvan taloudelliseen menestykseen. Tolkienin pienestä hobitista kertova romaani ilmestyi alkujaan 1937. Myöhemmin se on jäänyt vaikutuksiltaan ja suosioltaan Sormusten herran varjoon, vaikka se tänään luetaan jo klassisiin lastenromaaneihin, C. S. Lewisin Narnian tai Lewis Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassa rinnalle

Turun kansainvälinen nukketeatterifestivaali TIP tuli ja meni ja jätti jälleen kerran jälkeensä ansiokkaan määrän korkeatasoisia esityksiä. Nyt jo kahdettatoista kertaa järjestettävää tapahtumaa raamittivat aikuisille ja lapsille suunnatut kymmenet nukketeatteriesitykset. Esityksiä nähtiin marraskuun ensimmäisellä viikolla eri puolilla kaupunkia, Manillan vanhasta viinatehtaasta, Tehdas-teatteriin ja Turun kaupunginteatteriin. Etäyhteydellä toteutettiin keskustelutilaisuus nuketuksesta ja ohjelmaan mahtui myös englanninkielinen työpaja, jossa festivaalin teeman mukaisesti harjoiteltiin musiikin, äänen ja rytmin liittämistä osaksi teatteriesitystä. Nukketeatterista on, kiitos nukketeatterin yhteistyöverkoston, Aura of Puppetsin ansiokkaan työn, tullut viimeisten vuosien aikana sangen tuttu osa Turun teatterielämää. Itsenäisten nukketeatteriesitysten ohella nuketusta on onnistuneesti liitetty "normaaliin" teatteriin, kuten Kalevalan (Åbo Svenska Teater ) tai Babe - urhean po

Kun näytelmä alkaa sillä, että mies on tunkenut itsensä jääkaappiin, ja tulee sieltä yllätetyksi, teatterileikki lienee valmis alkamaan. Ranskalaisen Sophie Lannefranquen ja työryhmän laatima absurdi draama Nainen katoaa on pienimuotoinen ja muotopuolinen kuvaelma parisuhdetta jäytävästä arvoituksesta. Kumppani on kadonnut, mutta minne? Vai onko hän edes kadonnut? Tapausta tutkivat sekä passiivis-aggressiivisesti käyttäytyvä etsivä (Pauli Poranen ), tai sen kaltainen hahmo, sekä kaipuussaan, ikävässään ja syyllisyydessään riutuva mies ( Thomas Dellinger ). Nainen ( Sofia Molin ) piipahtaa hänkin aika ajoin kulisseista kuvastelemaan miehen mielessä pyöriviä muistoja, ehkä. Osan aikaa näyttämön kattoon projisoidulla videolla nainen uiskentelee vedessä, sukeltaa ilmakuplia suustaan puhaltaen. Tarinan alussa (onko se alku?) mies kertoo meille lentokoneessa saamastaan sairauskohtauksesta. Kivut olivat hirvittävät. Niistä selvittiin, mutta jokin taisi silti päässä särkyä.  Näytelmän rekvi

Teatteri on osoittanut sitkeytensä myös korona-aikana, eikä taipumisen merkkejä ole edes ilmassa. Päinvastoin! Pienet ja suuret näyttämöt meillä ja maailmalla ovat sulun takia löytäneet elintilan verkosta, jossa striimatut draamat elähdyttävät esitystaiteen puutteesta kärsiviä. Monin osin näiden digitaalisten versioiden katsojamäärät ovat olleet suuruusluokkaa, josta on voitu aiemmin vain unelmoida. Kun seinät ja katto ovat auki ja irti, vain kaista on rajana.  Teatterin tiedotuskeskus TINFO on koonnut sivuilleen pitkän listan niistä esityksistä, joita on menneen vuoden aikana toteutettu vaihtoehtoisella tavalla eri puolilla Suomea. Sivusto pistettiin pystyyn maaliskuussa 2020. Menneiden, nykyisten ja tulevien livelähetysten sekä tallenteiden luettelo ulottuu pitkälle tämän vuoden puolelle ja tarjontaa on kaikkien tuntemista klassikoista uudempiin produktioihin, isoista kaupunginteattereista pienimpiin huoneteattereihin. Satojen esitysten luetteloa selaillessa tulee rauhoittava ja vak