Runoudessa talo usein symboloi ihmisen minuutta, ja Ukrainan nykytilaa kuvaavalle lukudraamalle ei sopivampaa nimeä voisikaan löytää. Talo horjahti on osa maailmanlaajuista esittävien taiteiden ja taiteilijoiden hyväntekeväisyyshanketta, joka toteutettiin Turussa 19. huhtikuuta. Venäjän ja Ukrainan meneillään olevassa sodassa tuhoutuvat ja murskaantuvat niin todelliset kuin sisällemme rakentuneet talot.
Kaupunginteatterin näyttelijöiden toteuttamaan esitykseen sisältyy tekstinäytteitä sodan keskellä olevilta ukrainalaisilta kirjailijoilta. Kirjeet, päiväkirjamerkinnät, monologit ja draamalliset kohtaukset välittyivät Satu Rasilan ohjaamassa esityksessä kuin reaaliajassa, ilman sen suurempia eleitä tai rekvisiittaa, luentana, joka tuli sanojen voimasta lähelle ja koskettaen. Minna Hämäläisen, Ulla Koivurannan, Kimmo Rasilan, Ulla Reinikaisen ja Markus Ilkka Uolevin tulkitsemat tekstit olivat loppuun asti korutonta kertomaa. Tarinat arjen äkillisestä katkeamisesta pysähdyttivät ja havahduttivat huomaamaan kaiken sen, minkä ei ajateltu koskaan katoavan.
Esityksessä luetut tekstit sisälsivät pieniä arkisia huomioita menetetyistä yöunista, jostakin kaukaa kumuavista jyrähdyksistä, tupakkajonon hiljaisista miehistä, kissoista, jotka repivät kaasuhyökkäyksen varalta tiivistettyjen ikkunoiden teippejä irti. Hiljaa maahan satavista lumihiutaleista. Kellareista, jotka täyttyvät pommituksia pakenevista ihmisistä.
Tarinoissa nautitaan musiikin kuuntelemisesta, kirjoittamisesta, tiskaamisen terapeuttisesta vaikutuksesta, sosiaaliseen mediaan viedyistä kuvista, jotka tuovat hetkeksi menneen maailman takaisin. Eletään arkea siinä määrin kuin se on mahdollista. Tehdään kauppalistaa: leipää, korvatulpat, talouspaperia.
Laukausten ja rakettien äänet kimpoavat kiviseinistä, läheiselle lentokentälle osuu pommi. Tuhoutuneet rakennukset ovat kuin elokuvista, uusi äänimaisema on samalla kertaa ihmeellinen ja kammottava. Mieli turtuu yhdessä unelmien kariutumisen kanssa. Häpeä omasta selviytymisestä kalvaa ja huoli läheisistä kasvaa. Lasten silmiin nousee pelko. Niin moneen kysymykseen löytyy vastaukseksi vain kyynel.
Kuulluissa teksteissä sota on alati läsnä, myös silloin, kun siitä ei suoraan puhuta. Järki hakee selitystä selittämättömälle kaukaa historiasta, omasta menneisyydestä, kuvitelmista ja sanoista. Kaikki tuntuu lopultakin riittämättömältä, turhaltakin. Asiat vain tapahtuvat ja sitten tulee taas jotakin. Banaali ja pahuus arkipäiväistyy, pommisuojia sisustetaan kuin uutta kotia rakentaen.
Vaikka sota haavoittaa ja rampauttaa mielen, kaikkea toivoa ei näissäkään teksteissä menetetä. Talo horjahtelee, vaan ei kaadu.
Talo horjahti -esityksen tekstejä on kuultu kevään aikana Turun ohella Kajaanin ja Lappeenrannan kaupunginteattereissa sekä KOM-teatterissa Helsingissä ja Tampereen Työväenteatterissa. Näytelmäkirjailija Elli Salon ideoima kokonaisuus syntyi alkuvuodesta samaan aikaan, kun Puolassa kirjailija ja kääntäjä John Freedman organisoi kansainvälistä Ukrainian Play Readings -projektia, joka on sittemmin levinnyt nopeasti läpi mantereiden yli viiteenkymmeneen teatteriin.
Salon ja yhteistyökumppaneiden dramatisoimaan esitykseen on koottu tekstejä sodan alla elävien kirjailijoiden ja näiden läheisten kokemuksista.
Striimin Kajaanin kaupunginteatterin esityksestä 31.3.2022 voi nähdä ja kuulla tästä.
Kommentit
Lähetä kommentti