Kun puolalaisen Stanislaw Lemin (1921-2006) romaanista Solaris (1961) julkaistiin uusi elokuvaversio 2002, kirjailija laati tästä lyhyen, kuivahkon lausunnon. Steven Soderberghin elokuvassa Lemiä murehdutti ja suututti se, miten romaanin syvin olemus oli typistetty rakkaustarinaksi. Kirja kun käsittelee, toisin kuin elokuva, ihmisen kohtaamista ihmisen käsityskyvyn ulkopuolella olevan olomuodon kanssa. "Siksi kirjan nimi on 'Solaris' eikä 'Rakkautta ulkoavaruudessa'", Lem totesi.
Lem ei ollut tuota kirjoittaessa vielä nähnyt Soderberghin elokuvaa, arveli myös, että näkemättä jää. Kunhan oli lukenut muutaman kritiikin. Mutta ei hän ollut myöskään rajattoman suotuisa Tarkovskin aiemmalle (1972) romaanitulkinnalle. Lemin tuntema vastenmielisyys Soderberghin ja Georg Clooneyn tähdittämään versioon juontaakin hieman toisaalle, inhoon ja epäilyyn ylipäätään amerikkalaista tieteiskirjallisuutta kohtaan. Kaikenmaailman hirviöt, katastrofit tai ruusunpunaiset onnelliset loput ovat Lemin mukaan niissä niin keskeistä. Minkä takia myös hänen romaaninsa jäi aikoinaan monilta kriitikoilta oivaltamatta. Sen syvemmät, symboliset merkitykset hukkuivat toisarvoisempiin.
Voin kuvitella, että skotlantilaisen näytelmäkirjailijan David Greigin Solaris (2019) olisi saanut vastaavankaltaisen kohtelun alkuperäisen romaanin kirjoittajalta. Siksi vahvasti siinä on etualalla rakkaustarina ja planeetan arvoituksellisuutta avataan kuin mitä tahansa mysteeriä. Mikä ei tarkoita, etteikö Greigin, nyt ensimmäistä kertaa myös suomalaisella lavalla nähty tulkinta olisi näkemisen arvoinen.
Greigin näytelmä tasapainottelee alkuperäisteoksen ja elokuvallisten tulkintojen välillä, muodostuen lopulta omaksi itsekseen. Kyseessä on monin eri tavoin modernisoitu tulkinta, jossa sukupuoliasetelmia on käännetty (tutkimusalukselle saapuva tiedemies onkin nainen ja rakastettunsa mies), romaanin tieteellistä jargonia supistettu, planeetan salaisuuksien verhoja availlaan tieteilijöiden kesken kollegiaalisesti ja tarinankerronta etenee nykymittapuun mukaisesti suppeina dialogeina ja lyhytkestoisina kohtauksina.
Ehkä kuvaavaa ajallemme on myös se, että romaaniin sisältyvä, laajalti aihetta valottava selostus planeettaa, Solarista koskevasta sadan vuoden tutkimustraditiosta on nykynäytelmässä jätetty pois ja jäljelle on jäänyt ja jätetty ainoastaan yksilöiden käyttäytymistä nykyhetkessä ohjaava lähihistoria.
Greig on itse todennut, että vaihtamalla päähenkilö naiseksi ja tämän rakkauden kohde mieheksi, näytelmä antaa näyttelijöille mahdollisuuden irtaantua aiempien elokuvien maailmasta sekä tieteiskuvitelmia hallitsevasta sukupuolittuneesta asetelmasta. Scifin konventioita kyseenalaistamalla saadaan myös paremmin nostettua pintaan kirjasta ja Tarkovskin elokuvasta löytyvät surun, menetyksen ja ajan filosofiset teemat.
Turun kaupunginteatterin, Ona Korpirannan ohjaamassa esityksessä seurataan tarkkaan Greigin käsikirjoitusta, kalsean kliinistä näyttämökuvaa ja videoprojisointeja myöten. Pienen näyttämön nousevat ja laskevat näyttämötasot vievät luontevasti kohtauksesta toiseen. Kelvinin (Sara Paasikoski) ja Rayn (Markus Ilkka Uolevin) keskinäinen kilvoittelu epäilyn, kiihkon, kaipuun, yksinäisyyden ja lähelläolon tunneaallokoissa välittyy uskottavasti. Taustalle ajoittain heijastuva vellova meri on kuin silmä, joka vaitonaisena seuraa henkilöiden pyristelyä sattumien verkossa.
Greigin ja Turun Solaris on yhden tilan sisään ahdettu inhimillinen ja kosminen draama, kuin suljetun huoneen arvoitus ja jännitysnäytelmä tai pakohuonepeli, jossa edetään tiedonlukkoja availlen ja päästään lopulta ulos, enemmän tai vähemmän väljille vesille.
Silti jotakin katoaa aina, kun välinettä vaihdetaan toiseen. Tai kun selittämättömälle haetaan selitystä, kuten Lemin romaanissa tehdään, sitä löytämättä. Kun Lem itse korosti Solariksen kuvastavan kommunikaation vaikeutta, jopa sen mahdottomuutta, ehkä saman yhtälön toiselta puolelta tosiaan löytyy myös tuo romaaniin ja näytelmään sisällytetty parisuhteen dynamiikka ja sen kaikki outoudet. Kysymys lienee siitä, mitä painottaa.
Kommentit
Lähetä kommentti