Teatteriryhmä Restless movementin vierailuesitys Turun kaupunginteatterissa on painava puheenvuoro hoitoalan tärkeydestä ja kriisiytymisestä. Uutis- ja lehtiotsikoista tuttu soteala on esityksessä viety kasvihuoneeseen, jonka vihertävä vireystila ja hoitajat sitä myöten romahtavat tulospaineiden alla.
Esityksen tyylilaji on vakavasta aiheesta huolimatta komediallinen, joskin myös kovin traaginen, ehkä myös hirtehinen. Lähtöasetelma on jo itsessään herkullinen, kun kasvikunnan edustajat saavat osakseen inhimillisen kohtelun. Näiden kosteustasapainosta ja virikkeellisyydestä huolehditaan, aikaa ja vaivaa käytetään keskusteluun, jopa leikinlaskuun hoidettavien kanssa. Ollaan kasvien salatun elämän lähteillä.
Kokonaisvaltainen hyvinvointi asetetaan näytelmässä kohta jyrän alle. Tehokkuutta mittaavan konsultin toimesta henkilökuntaa ja vuorovaikutusta karsitaan ja osastoja organisoidaan uusiksi. Kasvikirurgi elää todeksi vain omaa erinomaisuuttaan ja vakinaisten työntekijöiden tilalle saadut harjoittelijat ovat yhtä hukassa kuin koko ala. Taustalla kummitteleva Flora (!) Nightingale höpisee lähinnä omiaan hoitajan kutsumuksesta ja velvollisuuksista.
Kasvihuoneeseen iskeytyvä tautiepidemia on lopulta se viimeinen isku, joka muuttaa joskus niin kukoistavan viherkeitaan ihmisistä ja kasveista tyhjäksi rämeeksi.
Kasvihuone joka romahti ei piilottele vertauskuvallisuuttaan. Sen suora osoittelevuus on kuin jeremiadi, surumielinen ja vaativa valitus tilanteesta, joka koskettaa meistä niin monia. Työryhmän (Siiri Ervasti, Loviisa Grubert, Ines Kakkonen, Tuulia Lindholm) laatimaan käsikirjoitukseen on saatu sisällytettyä paitsi hoiva-alaa erityisesti koskettavia asioita myös kurjistuvaa työelämää kokonaisvaltaisesti muokkaavia tekijöitä. Kun talous ja eurot edellä mennään, moni tallaantuu eikä nouse enää.
Restless movementin, Turun kaupunginteatterin ja Kulttuurivaltakunnan yhteistuotantona valmistunut näytelmä on kepeän raskas, yhtäsoittoa toteutettu puolitoistatuntinen, joka toimisi mainiosti myös hieman tiivistettynä. Siiri Ervastin ohjauksesta löytyy tunnelmanvaihteluita, joita Paul Damaden valot tukevat hienosti. Reija Meriläisen näyttämölle lavastamat kasvit tulevat silmille, kuten niiden pitääkin.
Sympaattinen ja silti alakuloon virittävä esitys, jota ei edes loppuminuuttiin sisältyvä ohut toivonpilkahdus muuksi muuta. Kasvihuoneen romahtaessa happi on vähissä.
Kommentit
Lähetä kommentti