Siirry pääsisältöön

Kun yksi vie, toinen vikisee

Turun kaupunginteatterin näyttämöllä vietetään tällä hetkellä sanataiteen juhlia. Maria Jotunin yli satavuotiaan klassikkonäytelmän Miehen kylkiluu ei verbaliikkansa puolesta tarvitse ollenkaan hävetä Shakespearen rinnalla, jota sitäkin Turussa esitetään. Nokkeluudet, pistävä ironia, sarkasmi ja parodiset rinnastukset puhuttelevat niin neljänsadan kuin sadankin vuoden takaa.

Jotunin maailmansodan syttymisvuonna 1914 ensiesitetty komedia asettuu juurevasti suomalaiseen kansan- tai kaupunkilaisfarssin perinteeseen. Pienen paikkakunnan ihmisten pikkusieluisuudesta on kysymys, kuten myös onnen etsimisestä, avioliittohankkeista, pettymyksistä, varautumisesta pahimpaan ja tunnemyrskyjen holtittomuudesta tai niiden hallinnasta - sekä tietenkin: väärinkäsityksistä. Kun näin laajalla säteellä operoidaan, ei ihme, että Miehen kylkiluu kuuluu edelleen tekijänsä suosituimpiin ja esitetympiin teoksiin.

Ja aivan kuten Shakespearen kohdalla, myös Jotunin kanssa on tarpeen olla tarkkana ja korvat höröllä. Ettei mikään ääneen lausuttu mene ohi.

Mikko Roihan ohjaama, sovittama ja lavastama esitys on osa valtakunnallista, kolmivuotista teatterihanketta, jossa on aiemmin nähty Orvokki Aution Pesärikko (2018). Mukana mittavassa projektissa on kahdeksan teatteritaloa. Esitykset vierailevat Turun, Kouvolan, Seinäjoen, Kotkan, Riihimäen ja Jyväskylän ohella myös Berliinissä, jossa pitää majaansa suomalais-berliiniläinen Vapaa Teatteri.

Hankkeen edellinen produktio Pesärikko oli tiukkaan muotoon ja konstailemattomaan esillepanoon puristettua teattteria, ja samaa linjaa jatkaa Miehen kylkiluu. Kolmen kalsean seinän, kattoa toimittavan rimarakennelman, panoraamaikkunan ja kolmen oven kombinaatiosta kehittyvät farssin elementit, jossa ovet ja kenkien kannat paukkuvat. Näyttelijöiden ajoittain groteski gestiikka istutetaan koleahkoon näyttämökuvaan, missä tunteet kimpoilevat ja törmäilevät toisiinsa.

Roihan tulkinnassa Jotunin pikkuporvarillinen satiiri on ajallistettu 60-lukulaiseen maisemaan. Henkilöasetelmia ja näytelmän viitekehystä on yksinkertaistettu, mutta jotunilainen agenda naisista toiminnan viejinä ja miehistä vikisevinä tai läpityperänuhmakkaine naamasta sojottavine karvoineen osuu ja uppoaa. Koreografisena huippuna toimivat kohtausten lomaan laaditut tanssit, joiden musiikki ja liikkeet on lainattu Bob Fossen elokuvasta Sweet Charity (1969).

Miehen kylkiluuta esitetään Turussa vielä huhtikuun loppuun asti.

Kommentit