Voisi kuvitella, että Don Quijoten siirtäminen näyttämölle ja massiivisen romaanin tiivistäminen pariin tuntiin olisi pähkähullua, mieletöntä, naurettavaa. Ja sitähän se onkin, ja juuri näistä seikoista Red Nose Companyn esitys on kokoonpantu. Klovininaamareihin pukeutunut kaksikko, Zin (Timo Ruuskanen) ja Mike (Tuukka Vasama), puhaltaa pölyt 1600-luvulla ilmestyneestä romaanista ja siinä sivussa meistä klassiseen vakavaan draamaan virittäyneistä katsojista.
Red Nose Company on erikoistunut teatteriklovneriaan, jossa näyttelijä pistää punaisen nenän päähänsä. Eli siis: näyttelijä näyttelee näyttelevää klovnia. Kuka tahansa voi ymmärtää tästä, että tästä eteenpäin on kaikki mahdollista. Teatteriklovneriassa viehättääkin sen vapaa, anarkistinen ote, joka antaa piutpaut draamallisille rakenteille, vakavuudelle tai "neljännen seinän" eli yleisön koskemattomuudelle.
Kun teatteria tehdään näistä lähtökohdista, yhteys muun muassa standup-komiikkaan on ilmeinen. Tarinaa kannatteleva juonenkuljetus keskeytyy tuon tuosta jutusteluun, jossa syötteet tulevat senhetkisestä yleisöstä, esitysajankohtaan tai -paikkaan kytkeytyvistä herätteistä tai esiintyjien keskinäisestä nokkapokasta. Mitä vain voi tapahtua, ja mitä vain tapahtuu. Improvisointi yhdistyy draamaan, josta ei puutu traagistakaan virettä. Klovnin kyyneleet jne.
Romaanien uudelleen tulkinnat tai niiden vieminen esityskielelle on tuttua ryhmän aiemmista produktioista. Hotakaisen Juoksuhaudantiestä (2014) se alkoi ja on jatkunut Kiannon Punaisen viivan (2016) kautta Cervantesin Don Quijoteen (2019). Esitysten formaatti on kaikissa sinänsä sama: klovnit toimivat omalla erikoisella tavallaan teosten lukijoina, johdattelevat katsojan sisälle teosten maailmaan ja tarinoihin, mutta kompastelevat ja eksyvät tuon tuosta aiheestaan. Sanallisella ja liikunnallisella akrobatialla on esityksissä tärkeä rooli, kuten myös musiikilla. Don Quijotessa on mahdollisuus kuulla klovnien versioita Bob Dylanin, John Lennonin, Sielun Veljien tai Oasiksen kappaleista.
Aikamoista kohkaamista tämä on, mutta jollakin kummallisella, jopa koskettavalla tavalla, klovnit pääsevät perille. Zinin ja Miken käsittelyssä murheellisen hahmon ritarin, Don Quijoten ja tämän aseenkantajan Sancho Panzan vaelluksesta tulee totta. Kun parivaljakolle antautuu ja antaa mennä, voi huomata, että esitys ja romaani liukenevat toisiinsa; niihin molempiin on kätketty sydän, joka on naurusta lämmin ja pehmeä.
Don Quijotea esitetään Turun kaupunginteatterissa vielä 14.11. ja 15.11. Kaksikko vierailee myös lauantaina 16.11. Naantalissa lasten ja nuorten kirjallisuusfestivaali Kirjahyrrässä. Ohjelmassa on tällöin hersyvä, koko perheelle suunnattu tulkinta H. C. Andersenin klassikkosadusta Keisarin uudet vaatteet. Esitys alkaa kello 13 ja kestää tunnin.
Red Nose Company on erikoistunut teatteriklovneriaan, jossa näyttelijä pistää punaisen nenän päähänsä. Eli siis: näyttelijä näyttelee näyttelevää klovnia. Kuka tahansa voi ymmärtää tästä, että tästä eteenpäin on kaikki mahdollista. Teatteriklovneriassa viehättääkin sen vapaa, anarkistinen ote, joka antaa piutpaut draamallisille rakenteille, vakavuudelle tai "neljännen seinän" eli yleisön koskemattomuudelle.
Kun teatteria tehdään näistä lähtökohdista, yhteys muun muassa standup-komiikkaan on ilmeinen. Tarinaa kannatteleva juonenkuljetus keskeytyy tuon tuosta jutusteluun, jossa syötteet tulevat senhetkisestä yleisöstä, esitysajankohtaan tai -paikkaan kytkeytyvistä herätteistä tai esiintyjien keskinäisestä nokkapokasta. Mitä vain voi tapahtua, ja mitä vain tapahtuu. Improvisointi yhdistyy draamaan, josta ei puutu traagistakaan virettä. Klovnin kyyneleet jne.
Romaanien uudelleen tulkinnat tai niiden vieminen esityskielelle on tuttua ryhmän aiemmista produktioista. Hotakaisen Juoksuhaudantiestä (2014) se alkoi ja on jatkunut Kiannon Punaisen viivan (2016) kautta Cervantesin Don Quijoteen (2019). Esitysten formaatti on kaikissa sinänsä sama: klovnit toimivat omalla erikoisella tavallaan teosten lukijoina, johdattelevat katsojan sisälle teosten maailmaan ja tarinoihin, mutta kompastelevat ja eksyvät tuon tuosta aiheestaan. Sanallisella ja liikunnallisella akrobatialla on esityksissä tärkeä rooli, kuten myös musiikilla. Don Quijotessa on mahdollisuus kuulla klovnien versioita Bob Dylanin, John Lennonin, Sielun Veljien tai Oasiksen kappaleista.
Aikamoista kohkaamista tämä on, mutta jollakin kummallisella, jopa koskettavalla tavalla, klovnit pääsevät perille. Zinin ja Miken käsittelyssä murheellisen hahmon ritarin, Don Quijoten ja tämän aseenkantajan Sancho Panzan vaelluksesta tulee totta. Kun parivaljakolle antautuu ja antaa mennä, voi huomata, että esitys ja romaani liukenevat toisiinsa; niihin molempiin on kätketty sydän, joka on naurusta lämmin ja pehmeä.
Don Quijotea esitetään Turun kaupunginteatterissa vielä 14.11. ja 15.11. Kaksikko vierailee myös lauantaina 16.11. Naantalissa lasten ja nuorten kirjallisuusfestivaali Kirjahyrrässä. Ohjelmassa on tällöin hersyvä, koko perheelle suunnattu tulkinta H. C. Andersenin klassikkosadusta Keisarin uudet vaatteet. Esitys alkaa kello 13 ja kestää tunnin.
Kommentit
Lähetä kommentti