Piakkoin Turun kaupunginteatterin ohjelmistosta poistuva Rakkaani, Conan Barbaari on nykyhetkeen viety kuvaelma nuoren yksinäisyydestä ja kiusatuksi tulemisen tunnoista. Samalla se luotaa mielenmaisemaa, jota hallitsee väkivallan, moraalisten pikaoikeudenkäyntien ja kylmän huumorin kuvasto. Jälkimmäistä ilmentänee näytelmässä toistuva, Nietzscheltä napattu motto: "Mikä ei tapa, vahvistaa."
Juho Mantereen kirjoittaman ja ohjaaman näytelmän lähtökohtana ovat 30- ja 80-lukujen hyytävät maailmat. Kun poliittiset ääripäät tarjoavat yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin ja talouspolitiikkaa tehdään vastuista vapaan markkinatalouden hengessä, jälki muilla elämänaloilla on usein myös senmukaista. Olemassaolon taistelussa tarvitaan lihaksia.
Yhdysvaltalaisen Robert E. Howardin kynästä syntyi 30-luvulla mittava määrä seikkailukertomuksia, jotka nousivat suuremman kiinnostuksen kohteeksi vasta kirjailijan varhaisen (1936) kuoleman jälkeen. Pulp- tai kioskikirjallisuuden moninaisessa tuotantoperheessä Howardin kehittämästä "miekka ja magia" -lajityypistä tuli menestys vuosikymmeniä myöhemmin, kun suorasukaisia ja karskeja elokuvia käsikirjoittanut John Milius ohjasi erään niistä pohjalta elokuvan Conan Barbaari (1982). Reaganismin aallonharjalla syntyneestä elokuvasta tuli hitti ja sen pääosanesittäjästä, itävaltalaisesta kehonrakennuksen maailmanmestarista Arnold Schwarzeneggeristä tähti.
Päälauseita muriseva ja miekallaan oikeutta tuomitseva lihaskimppu seikkaili ihmiskunnan vaihtoehtoisessa historiassa kostoa janoten. Tarina oli kursittu kokoon myyttien, uskonnollisten symbolien ja rituaalien tilkuista. Pintaan iskettiin miehistä uhoa ja uhkaa, suolenpätkiä sekä sukupuoliroolien stereotypioita, joten homma ei kääntynyt myöskään liian totiseksi.
Conanin kirjalliset versiot saatiin suomeksi 90-luvulla, sopivasti laman lasten lukemistoksi.
Näistä lähtökohdista Mantereen näytelmä ponnistaa ja liittää sarjakuvamaisen sankaritarinan osaksi Pöpö Höpöläisen (Miro Lopperi) teinivuosia, jolle antavat synkän sävytyksen vanhempien ero ja koulukiusatun kohtalo. Pöpö löytää pelastuksen fantasiasta, tarinoista, joissa barbaaritaistelija iskee pelkäämättä sortajiaan vastaan.
Mantereen näytelmä etenee kohtauksesta toiseen vailla suurempaa tai kiinteämpää dramaturgista otetta. Jonkinlaisena kehyksenä toimivat toistuvat kohtaukset päähenkilön ja Conanin (vaikuttava Kirsi Tarvainen) välillä, joskin ajoittain myös toinen nuoruusajan ihanne, Kiss-yhtyeen Paul Stanley (Kimmo Rasila) ilmestyy näyttämölle lausumaan hieman pehmeämpiä viisauksiaan ja ohjeistamaan nuorta miestä.
Pöpö valitsee lopulta miekan ja koston tien, tai niin annetaan ainakin ymmärtää. Näytelmä päättyy levottomuutta herättävään kohtaukseen, jossa Pöpö vetää rukseja luokkatoveriensa kuvien päälle.
Näytelmää kannattelee Miro Lopperin fyysinen vimma ja kyky ilmentää myös kaiken pomppimisen, juoksemisen ja höpöttämisen ohessa Pöpön sisäisiä ristiriitoja. Näyttämölle nostetut pahvilaatikot ja taustalle projisoidut kuvat ja piirrokset ilmentävät Pöpön maailmaa, jonka osasia ovat myös irvokkaat vanhemmat ja isän pikkutuhmat puheet. Kun kaikki on jo kääntynyt kaaokseen, viimeistä rantaa edustaa karaokeravintola, jonne menetetyt sielut Pöpöä myöten ovat päätyneet hoilaamaan epävireistä elämäänsä.
Rakkaani, Conan Barbaarista löytyy lukuisia herkullisia kohtauksia (Pöpön toisen näytöksen alun dialogi Barbie-nuken kanssa, taistelu hämähäkkiä vastaan tai jo fyysisesti hillitön naruhyppykohtaus), eikä sen tarkoitus jätä mitään epäselväksi. Liian varhain tuuliajolle jätettyjä nuoria riittää, minkä seuraukset järkyttävät. Kokonaisuus on myös laadittu nuorta yleisöä silmällä pitäen, ja vaikka draaman kaari ei yllätä vanhempaa sukupolvea, näytelmässä riittää seurattavaa ja pureskeltavaa.
Pöpö kääntää lopulta syrjäytymisensä voitokseen ja alkaa esikuvansa mukaisesti treenata lihaksiaan. Intohimon hetki rakkaan kanssa päättyy pelottavan vinoon hymyyn. Voi olla, että nuppi pettää, mutta kroppa ei milloinkaan.
Rakkaani, Conan Barbaari esitetään viimeistä kertaa 5.12.2020.
Kommentit
Lähetä kommentti