Bravissimo!

Italiankielessä bravo tarkoittaa taitavaa, hyvää, reipasta ja kelvollista, ja miten hyvin nuo adjektiivit voidaankaan liittää Red Nose Companyn Aleksis Kiveen! Turussa vieraileva hulvaton esitys on ensimmäisestä iskusta viimeiseen taidokasta, vauhdikasta ja syvälle tunteisiin menevää teatteria, jonka edessä superlatiivimuodonkin käyttö tuntuu luontevalta: Bravissimo!

Red Nose Companyn klovniteatteriesityksen ensi-ilta oli Kansallisteatterissa jo helmikuussa, mistä se kulkeutuu tämän syksyn aikana eri puolille Suomea, Turkuun, Jyväskylään, Tampereelle ja Lahteen. Oletettavaa on, että kansalliskirjailijamme tuotantoa ja elämänvaiheita luotaavaa esitystä nähdään vielä pitkään tämänkin jälkeen.

Kahden klovnin, Miken (Tuukka Vasama) ja Zinin (Timo Ruuskanen) tapa tutkiskella tämänkertaista kohdettaan, Aleksis Kiveä, on uteliaan myönteistä ja lempeän humoristista asennetta myöten tuttua jo kaksikon aiemmista produktioista. Näissä on tunkeuduttu Ilmari Kiannon (Punainen viiva, 2016), Cervantesin (Don Quijote, 2019) tai H. C. Andersenin (Keisarin uudet vaatteet, 2017) kirjalliseen maailmaan, pöyhitty ja ravisteltu pölyjä klassikoiden päältä unohtamatta itseironiaa ja esityshetkeen sisältyneitä viittauksia päivänpolttaviin aiheisiin tai nykykulttuuriin.

Muotokieli on toiminut ja se toimii edelleenkin. Punaisen nenän ja maskin kautta meidät viedään syvälle teatterin historiaan, mikseipä aina keskiajalla kiertävien, totista touhua ravisuttavien teatteriseurueiden äärelle. Tai ehkä koti löytyy hieman lähempänä aikaamme, italialaisen Dario Fon tavassa hyödyntää commedia dell'artea ja improvisaatiota.

Tällä kertaa liikkeelle on lähdetty isolla pyörällä, pakattu mukaan laaja yhteistyöverkosto suurine teatteritaloineen ja yhteistyökumppaneineen. Taloudellista tukea on saatu niin läheltä kuin kaukaa. Toteutuksessa tärkeässä roolissa on Avanti!-jousiorkesteri sekä harmonikkataiteilija Niko Kumpuvaara. Käsikirjoitusta ovat olleet laatimassa Ruuskasen ja Vasaman ohella Kansallisteatterin dramaturgi Eva Buchwald ja ohjaaja Linda Wallgren. 

Joskus vähemmän on enemmän, mutta ei tässä tapauksessa. Ehkä Red Nose Companyn aiempiin produktioihin sisältyvää improvisaatiota ja vuorovaikutusta yleisön kanssa on nyt vähemmän (mihin Turun Sanomien kriitikko arviossaan 18.9. viittasi), mutta toisaalta tiedon ja taidon yhteistyöstä löytyy myös toiseen potenssiin kohoavaa draamallista sujuvuutta ja jäntevyyttä. Pitkähkön esityksen (2,5 h) kaari kantaa, antaa ja vie meitä tunnerekisteristä toiseen.

Red Nose Companyn esitykselle myönnettiin hiljattain tiedonjulkistamisen valtionpalkinto, mitä ei sovi ihmetellä. Armoitetuille Kivi-tutkijoille esitys tuskin antaa muuta kuin viihdyttävän muistutuksen kaikista niistä tutkimuksellisista mahdollisuuksista, joita Kiveen ja tämän tuotantoon on kohdistunut. Mutta se, miten näytelmän kokonaisuuteen on onnistuttu sisällyttämään kaikki se tietoaines ja liittämään mukaan myös pohdintaa kulttuurimme yhteiskunnallisista ja poliittisista ja taiteilijan asemaa ruotivista pohjarakenteista on jo sellaisenaan ansiokasta. 

Aleksis Kivessä keskeistarina nuoresta, kirjallisesti lahjakkaasta, ahkerasta ja hieman myös viinaan menevästä opiskelijanuorukaisesta matkalla kuolemanjälkeiseen maineeseen, on tulvillaan kerronnallisesti oivaltavia ratkaisuja. Seitsemää veljestä on ripoteltu sinne tänne ja suomalaisuuden ja suomenkielisen kirjallisuuden arkkiromaania sorkitaan eri puolilta ja eri tavoin. Lempeästi ja arvostavasti.

Kiven kieli elää runollisissa katkelmissa, hersyvät otteet varhaisista näytelmistä, ulkopuolisten kriitikoiden ja tutkijoiden tulkinnat nostetaan nekin pintaan kuin muistutuksina siitä, että virta vie ja hevosella pääsee.

Vanha sanonta klovnin kyyneleistä toteutuu Red Nose Companyn esityksessä ainakin siten, että katsojaa ohjataan vauhdilla tunteesta toiseen. Naurua seuraavat liikutuksen kyyneleet, komiikan rimaa hipovia iskulauseita ymmärrys kaiken katoavaisuudesta ja lyhyiden hetkien kauneudesta. Aleksis Kiven kirjoitusten syvällinen merkitys ei jää Miken ja Zinin käsittelyssä hämäräksi.

Taitavaa, upeaa, vaikuttavaa teatteria, jota uskallan suositella myös pellekammoisille.