Kaupunginteatterin pienen näyttämön kevät on avattu komeasti. Liisa Mustosen ohjaus Aina Bergrothin näytelmästä Lou Salomé on vauhdikas, energinen ja kuin malliesimerkki yhteen hiileen puhaltavan ensemblen voimasta. Näyttämötodellisuus ja roolihenkilöt sulautuvat toisiinsa ja eteen piirtyy terävästi hahmoteltu kuvitelma tai leikki palasesta elävää elämää.
Linda Hämäläinen venäläissyntyisen psykoanalyytikon ja kirjailijan ja kosmopoliitin, Lou Andreas-Salomén (1861-1937) roolissa hallitsee näytelmän kaksijapuolituntista. Hämäläisen tulkinnasta löytyvät omehtoista polkuaan raivaavan poikkeusyksilön tahto ja tunne sekä hieman vinoon suuntautuva katse, joka kommentoi niin häneen asetettujen toiveiden kuin normien mahdottomuutta. Näytelmä ei jätä epäselväksi aikakauteensa sidottujen naisten alisteista asemaa, mutta ei myöskään jää märehtimään asiaa.
Kuten ei jäänyt myöskään historiallinen Lou. Koulutusta ja tietoa janoavasta naisesta tuli sukupuolensa tienraivaaja, jonka miessuhteista riitti porinaa, mutta asiallisesta työstä ei niinkään. Salomén laaja kirjallinen tuotanto käsitti niin romaaneja, esseistiikkaa, kritiikkejä, tutkimuksia kirjallisuudesta ja filosofiasta, seksuaalisuudesta sekä omaelämäkerrallista proosaa. Psykoanalyytikoksi hän kouluttautui itsensä Freudin ohjaamana aikuisiässä ja avasi praktiikkansa Saksassa 51-vuotiaana.
Aikansa moraalikäsitysten rikkojana Salomésta on tullut symboli edelleen käynnissä olevalle tasa-arvotaistelulle. Tämä tosin tapahtui vasta 50-luvulla, toistakymmentä vuotta Salomén kuoleman jälkeen. Sittemmin lukuisat tutkimukset, romaanit, elokuvat, musikaalit, oopperat ovat pitäneet tämän nimeä näkyvillä. Tosin niin Salomén eläessä kuin edelleenkin huomion tuntuvat aina varastavan hänen lähellään vaikuttavien kuuluisien miesten läsnäolo. Salomé nimittäin tunsi läheisesti ja teki työtään Freudin, runoilija Rainer Maria Rilken ja filosofi Friedrich Nietzschen tuntumassa.
Bergrothin näytelmässä (joka kantaesitettiin KOM-teatterissa 2021) mainitut kolme herraa ovat alati läsnä, kuten myös vielä neljäskin, saksalainen kirjailija Paul Rée. Mutta miesten olemista hallitsee naisen katse, mikä tekee näistä historian nk. jättiläisistä lempeällä tavalla hassunkurisia, omanarvontuntoisia, huomiota kerjääviä ja heikolla itsetunnolla varustettuja. Tomi Alatalon (Nietzsche), Toni Harjajärven (Rilke) ja Stefan Karlssonin (Freud/Rée) vimmaisia tyypittelyjä katsoessa tuntuu kuin sukupuolipoliittinen alitajunta hyppäisi silmille.
Turun säästeliäässä, mutta kekseliäässä lavastuksessa Salomé keinuu jumalten keinussa, kuin Eino Leinon runossa ikään, "välillä taivaan ja maan". Elämä on sirkusta, iloa ja itkua, uskaliaita trampoliinihyppyjä viettien valtakuntaan ja takaisin tukevalle maalle. Mutta toisin kuin Leinon runon keinuja, Salomé säilytti järjen valonsa ja selvisi tummasta yöstä aamun koittoon.
Voitto kaikilla rintamilla!
Kommentit
Lähetä kommentti