Jos et vielä ole oppinut startup-sanastoa tai saanut siitä tarpeeksesi, kaupunginteatterin syksyn ensi-ilta on tarkoitettu juuri sinulle. Näytelmän satiirinen ote aiheeseen tosin mahdollistaa nautinnon myös teknologiayrityksiin viileämmin suhtautuville.
Sami Keski-Vähälän kirjoittama ja Kari Heiskasen ohjaama draama kuljettaa vauhdikkaasti tarinaa, jossa huippulahjakas Liina (Asta Sveholm) kehittää yhdessä yhtiökumppaninsa (Antti Tiensuu) kanssa härpäkkeen liikemaailman nykytarpeisiin. Ankean lapsuuden verhoamat ryysyt vaihtuvat hetkeksi uusiin kuosiin, kunnes tyhjillä lupauksilla ja kylmällä ihmissuhdepelillä puhallettu kupla puhkeaa.
Viimeinen sytyttää valot esittelee startup-maailman ja siihen liittyvän puheenparren hyvinkin seikkaperäisesti, vahvistaen sanottua visuaalisella tykityksellä, markkinahenkisesti, kuten asiaan kuuluu. Kehitteillä olevien teknologiayritysten kasvupotentiaaliin kriittisesti suhtautuvat korostavat usein pienyrittäjäbuumiin sisältyvää toden ja kuvitellun ristiriitaa; tulevaisuuteen ladatut odotukset eivät toteudu ja tie kadotukseen on katettu ontolla hehkutuksella. Useat teknologia-avusteiset uudet palvelut ja tuotteet kun elävässä elämässä hyytyvät jo ennen kuin autotallista on päästy ulos ja euroakaan on pistetty pöytään.
Startupeista on kaikista riskinanalyyseista ja huolipuheesta huolimatta (tai ehkä siitä johtuen) tullut osa globaalia taloutta, ja Nokian, Supercellin, Rovion ym. myötä osa suomalaista unelmaa. Keski-Vähälän näytelmän miljöö on tuonkaltainen rahatalous, jossa puhetta riittää eikä show pysähdy milloinkaan. Vieraskielisten termien lakkaamattomalla lätinällä vahvistetaan bisnesmaailman kaikkivoipaisuutta ja kun unelmataivaalta tiputaan, edessä on yrityksen exitplan ja työuupuneen ihmisen tiltti.
Näytelmään on saatu mahtumaan hengästyttävän paljon uutta tuotantotaloutta jauhavaa dialogia, jota laajahkot monologit myös rytmittävät. Hissipuhetta riittää, kun yksisarvista jahdataan, dekki pistetään kuntoon ja skaalautuvaa bisnesmallia pitchataan. Tykityksessä henkilökuvat jäävät vääjäämättä karikatyyreiksi enkelisijoittajia (Kari-Pekka Toivonen, Kimmo Rasila) ja eri rooleissa piipahtavia hahmoja (Ulla Reinikainen, Riitta Salminen) tai Liinan elämän kaltevalla pinnalla tasapainottelevaa äitiä (Kirsi Tarvainen) myöten. Startup-eetoksen ympärille kasattu inhimillinen tarinakehys Liinan ja tämän siskopuolen suhteesta toimii vastaparina yritysmaailman kylmyydelle ja humaanina muistutuksena ihmisarvosta, mutta ei aivan vakuuta omaleimaisuudellaan.
Tarinaan ovat päässeet mukaan myös aikamme bisnesgladiaattorit. Elon Muskin tai Nvidian nokka- ja nahkatakkimiehen Jensen Huangin toilailut ovat jo tulleet tutuiksi, mutta toimivat näytelmässä hauskoina välipaloina, ja ovat ehkä myös muistuttamassa, miten lähellä sirkusta huomiotaloudessa mennään.
Viimeinen sytyttää valot on sisällön, jos ei muodon puolesta lempeä näytelmä. Elämän vaihtoehtoiset polut se piilottaa hiljaisiin hetkiin, jotka jäävät orpoina odottamaan parempaa huomiota.
![]() |
| Kuva: Otto-Ville Väätäinen |

Kommentit
Lähetä kommentti