Siirry pääsisältöön

Ironiaa verellä

Kun esityksen ohjelmalehtisessä lukee, että kyseessä on "traaginen tarina", jossa on "niin onneton loppu", odotukset saattavat ohjata meitä harhaan. Vasta esityksen nähtyään ymmärtää, että näytelmän saatesanoiksi laaditut kuvaukset olivat ironiaa, kieleen kätkettyä monitulkintaisuutta. Nälkä ei siis ole traaginen tarina, eikä siinä ole onneton loppu - vaikka onkin.

Ironia, sanotun ja tarkoitetun välinen ristiriita on humoristisen esittämisen peruskauraa. Se osuu, jos on osuakseen. Aura of Puppetsin tulkinta Bram Stokerin Draculasta uppoaa kyllä. Viktoriaanisen ajan kauhuromaaniklassikko oli jo ilmestyessään (1897) ladattu täyteen yhteiskunnan sopivaisuusnormeja kyseenalaistavia kaksoismerkityksiä, joten lienee vain sopivaa, että tätä tarinaa jatketaan tänään samalla periaatteella. Kaikki se, mitä on tässä ja nyt, ei välttämättä tarkoita sitä, miltä se nyt näyttää.

Alkuperäinen Dracula oli aidosti traaginen, hurja, kauhistuttavan kamala, ravisuttava tarina, siis melodraamaa isolla kädellä. Kaupunginteatterin, Sopukan intiimiin ympäristöön sijoitettu Nälkä on kuin pienimuotoinen lastenkamarileikki. Vampyyrikreivin entiset rakastajattaret kertovat kulmahampaat irvessä, verenjanoaan ähkien romaaniin sijoitetun tarinan. Tarinaa kuljetetaan paperiteatteritekniikkaa kekseliäästi hyödyntäen ja tarinan traagisia käänteitä leikillisesti kommentoiden, huvittaen kuulijoita niin juonenkäänteiden kaltevilla pinnoilla kuin alkuperäiseen tekstiin sisältyvillä sukupuolistereotypioilla.

Etäännyttäminen lienee yksi Nälän kantavista voimista. Anu Kaajan ja Leea Lahikaisen kirjoittama ja jälkimmäisen ohjaama esitys vie meidät turvallisen välimatkan päähän verisestä tarinasta, jossa vauvoista tehdään paperisilppua, kun nämä on ensiksi imetty kuiviin, ja pääpirun kosioretket päättyy tämän tuhkaamiseen. Merkittävin painotus syntyy tietenkin siitä, että tällä kertaa ikiaikainen kertomus verta himoavasta miehestä on kerrottu uhrien, naisten näkökulmasta. Asetelma sallii kaiken sen, mistä näytelmä kertoo.

Mistä Nälkä kertoo? No, ainakin ajastamme, jossa nauru on usein kylmää ja kovaa, joskus tosin myös tumman verevää.

Kommentit