Turun ja Tampereen teattereiden yhteistuotantona esitettävä Kaksi paavia lienee meistä useammille tutumpi elokuvana kuin näytelmänä. Sen ydin tiivistyy mainiosti ohjaaja Tiina Puumalaisen käsiohjelmaan kirjaamaan mietelmään: "Yksin voi kyllä puhua, mutta ei keskustella."
Uusiseelantilaisen Anthony McCartenin kirjoittamassa näytelmässä on tietenkin mukana muutakin kuin keskusteluyhteyden löytämistä näkemyksiltään vastakkaisten ihmisten välillä. Katolista kirkkoa järisytti 2013 kaikkien muiden pinnalla olevien skandaalien ja ristiriitojen (pedofilia-syytteet, verosotkut, kirkon suhtautuminen ehkäisyyn, homoseksuaalisuuteen ja pappien selibaattilupaukseen) ohella silloisen paavin toivomus eläköityä virasta, josta ei yleensä ollut tapana lähteä kuin hautaan saatettuna. Näistä dramaattisista lähtökohdista McCarten laati näytelmän, jossa etualalle nousevat kuitenkin peri-inhimilliset ja yksilölliset kysymykset riittämättömyyden tunteesta, syyllisyydestä, luopumisesta, uusien haasteiden kohtaamisesta, kutsumuksesta ja rohkeudesta.
Näytelmäänsä McCarten kuvitteli paavien, väistyvän ja virkaan astuvan keskinäisen kohtaamisen ja kirjoitti dialogin, jossa on mukana jotakin totta ja paljon kuviteltua. Edellistä saatiin mukaan kirkonmiesten puheista ja kirjoituksista, jälkimmäistä taasen todellisuutta spekuloimalla, kuten kirjoittaja itse toteaa.
Paavi Benedictus (Asko Sarkola) ja kardinaali Bergoglio (Esko Roine) käyvät sanalliseen kilvoitteluun aseinaan omat tulkintansa katolisen kirkon menneisyyden kautta muokkaantuneesta nykyhetkestä ja tulevaisuudesta, jossa konservatiiviset ja muutosta hakevat voimat ottaavat mittaa toisistaan. Sivistyneen keskustelun lomassa nautitaan lyhyistä tuokioista musiikin, ruuan ja muutaman muun maallisen ilonlähteen, kuten jalkapallon äärellä.
McCartenin näytelmän The Pope ensi-ilta oli Englannissa 2017, ja sen pohjalta laadittu elokuva nähtiin pari vuotta myöhemmin. Kun lähes kuusikymppinen, elokuvasopimuksesta neuvotteleva kirjailija kävi pitchaamassa näytelmäänsä monien muiden yhtiöiden ohella myös Netflixin tiimille, paikalla oli kolme nuorta naista syventyneenä läppäreihinsä. "Kerroin heille, että tarina kertoo kahdesta elossa olevasta paavista, ja kun pääsin loppuun, he nostivat katseensa päätteiltään ja sanoivat: 'Sopii meille.' Minä kysyin: 'Tietävätkö teidän vanhempanne, mitä olette tekemässä?'."
Netflixin päätöstä helpotti varmasti se, että McCartenin portfoliosta löytyi jo ennen tätä sellaisten menestyneiden elokuvien kuin Kaiken teoria (2014) ja Synkin hetki (2017) käsikirjoittaminen. Kirjailijan suurin hitti, Queen-yhtyeestä kertova Bohemian Rhapsody (2018) odotti sekin jo kulman takana.
Anthony Hopkinsin ja Jonathan Prycen tähdittämästä Netflix-elokuvasta tuli kiitetty ja palkittu, ja sen myötä myös tarinan näyttämöversioita on alettu nähdä eri puolilla maailmaa. Kirjailijan lahjakkuutta muokata henkilöhistorioista kertomuksellisesti toimivia - kuten aiemmin on tapahtunut Stephen Hawkingin, Churchillin tai Freddy Mercuryn kohdalla - ei kukaan kyseenalaista, mutta paavien kohdalla moitteita on sentään tullut hahmojen epäuskottavuudesta ja tekijän pinnallisesta perehtymisestä kirkon historiaan ja käytäntöihin.
McCarten on julkaissut kahden paavin tapauksesta myös tietokirjan, joka keskittyy, toisin kuin kuvitteelliseen tapaamiseen ja kuvitteellisiin keskusteluihin pohjautuva näytelmä, dramaattisen paavinvaihdon taustalla oleviin tekijöihin. Näitä valotetaan toki myös näytelmässä, mutta kokonaisuus rakentuu luonnollisesti enemmän draaman ehdoilla. Näytelmän kulminaationa voidaan pitää lopun rippisalaisuuksien avaamista, mikä toimii henkilöiden tienä kohti sisäistä rauhaa ja ehkä myös uudelleen saavutettavaa jumalyhteyttä.
Puumalaisen ja työryhmän laatimassa lähes kolmituntisessa esityksessä on hallitun ja mietityn kiirettömyyden tuntua. Roineen ja Sarkolan ilmentämien päähenkilöiden sisäinen rikkonaisuus pääsee pilkahtamaan kuin varkain jostakin syvältä perinteen, tapojen ja rituaalien vuosisataisten muurien ja todellista tarkoitusta välttelevän ironian raoista. Niissä meille puhuu tämän ajan, keskinäistä kuuntelua, kunnioittamista ja ymmärrystä kaipaava ihminen.
Kommentit
Lähetä kommentti