Jos parhaillaan käynnissä olevien yleisurheilun MM-kisojen yhteydessä näemme uskomattomia suorituksia ja maaliviivalle heittäytymisiä, niitä voi kokea nyt myös näyttämöllä. Turun kaupunginteatterin Addams Family näyttää mitä se on, kun esitys pistää kaiken likoon.
Charles Addams julkaisi jo 1930-luvulla ensimmäiset yhden kuvan piirroksensa tummanpuhuvasta perheestä New Yorker -lehdessä. Näistä kasvoi sittemmin populäärikulttuurinen ilmiö, josta on pykätty sarjakuvien ohella niin televisiosarjoja kuin piirrettyjä ja oikeilla näyttelijöillä kuvattuja elokuvia. Broadway-musikaalin vuoro oli 2009.
Musikaali sai ensi-illastaan lähtien ristiriitaisia arvioita. Mikä kertoo myös hirviöperheen kulttuurisesta painoarvosta. Jos "perhe" alkoi irtaantua luojansa hyppysistä jo ensimmäisten televisiotuotantojen kohdalla, yhä kauemmaksi mentiin viimeistään tämän kuoltua, 1988. Vuosikymmenten kuluessa piirrosten alkujaan nimettömistä hahmoista rakentui nimeä ja henkilöhistoriaa myöten yksilöitä, joiden kautta myös peilautui varhaisen yhteiskuntakritiikin muuntuminen kämpiksi ja satiiriksi. Tänään mustanpuhuva perheidylli on läpeensä postmodernin asenteen läpitunkemaa, itseironiseen kepeyteen puettua konservatiivista melankoliaa.
Musikaalien kohdalla kevyet tarinat lienevät osa niiden viehätystä. Siinä mielessä Addams Family (joka voisi mielestäni olla meillä nimeltään Addamsin perhe) ei petä. Jossakin New Yorkin keskuspuiston perukoilla asuu outo perhe, jonka elämänkulku häiriintyy, kun tytär tuo näytille tavisperheen sulhasehdokkaan. Tästä aiheutuu ristiriitatilanteita, joiden yhteydessä erikoiset hahmot heittävät toisilleen pisteliäitä kommentteja ja kaikki laulavat kukin vuorollaan tunteensa julki. Lopuksi suhdesolmut aukeavat ja elo jatkuu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kuin ennenkin.
Addams Family on rekisteröity tuotemerkki, joten sen näyttämöllepanon suhteen on syytä olla tarkkana. Jos musikaalin kohdalla onkin irtauduttu kauaksi alkuperäisestä "makaaberista sensitiivisyydestä", kuten eräs kriitikko määritteli - ja oli sitä mieltä, että koko musikaali on ajan, rahan, energian ja lahjakkuuksien hukkakäyttöä - jotenkin se kampeaa itsensä maaliin asti. Minkä todistaa tietenkin myös se, miten paljon sitä edelleen esitetään eri puolilla maailmaa, myös meillä.
Turun Addams Familyn kohdalla itselleni kävi hieman samoin kuin varmasti monelle muullekin. Ennakko-oletukset ja epäily vaihtuivat, jos ei hurmokseen niin ainakin hallittavaan huumaan. Tiina Puumalaisen suomentama dialogi ja monet onelinerit kulkevat luontevasti läpi teoksen, samoin kuin Ilpo Tiihosen laulujen sanoihin kätketyt sutkaukset. Tuomas Parkkisen ohjaus pitää kokonaisuuden hallinnassa, eikä eksy sivuraiteille. Kohtaukset vaihtuvat joutuisasti toiseen, tyhjiä hetkiä ei ole. Näyttämökuva (Teemu Loikas) on juuri niin pröystäilevän muhkea kuin sen pitää kauhukomediassa ollakin. Pienet yksityiskohdat videoprojisointeineen (Sanna Malkavaara ja Mika Hiltunen) antavat aivoille ja silmille apetta.
Silti esityksen kaikki kaikessa ovat näyttelijät. New Yorkin ensi-illan myönteisissä arvioissa kiitettiin Marshall Brickmanin ja Rick Elisen käsikirjoitusta, sen nokkeluutta, itseironiaa ja kliseillä leikittelyä. Samassa todettiin, miten haavoittuvainen Addams Family myös on. Osaamattomissa käsissä musikaali ei toimi. Ja tämä tarkoittaa nimenomaan roolitusta. Onnistuminen on kiinni siitä, miten hyvin näyttelijät onnistuvat asettumaan tekstin yläpuolelle, löytämään sen ilmiasun alta pilkottavat uppotukit ja ohittamaan maailmankuvaan asettautuneet karikot. Ottamaan siis näyttömän kokonaisuudessaan haltuunsa, heittäytymään.
Tästä ei ole pelkoa Turussa. Anna-Maija Tuokko, Joel Mäkinen, Nomi Enckell, Mika Kujala, Riitta Salminen, Arne Nylander, Stefan Karlsson, Kirsi Tarvainen, Lauri Mikkola ja Ukko Nieminen hoitavat osuutensa intensiteetillä, joka tuntuu ja tarttuu neljännen seinän penkillä istuvan jokaiseen ihohuokoseen. Vaikka kaikki esitetty on tuttua, turvallista ja viihdyttävää, taitavissa käsissä tuosta tulee, niin: elämys.
Ehkä jopa urheilukisoja muistettavampi.
Kommentit
Lähetä kommentti