Parenteeseja

Jos parhaillaan käynnissä olevien yleisurheilun MM-kisojen yhteydessä näemme uskomattomia suorituksia ja maaliviivalle heittäytymisiä, niitä voi kokea nyt myös näyttämöllä. Turun kaupunginteatterin Addams Family näyttää mitä se on, kun esitys pistää kaiken likoon. Charles Addams julkaisi jo 1930-luvulla ensimmäiset yhden kuvan piirroksensa tummanpuhuvasta perheestä New Yorker -lehdessä. Näistä kasvoi sittemmin populäärikulttuurinen ilmiö, josta on pykätty sarjakuvien ohella niin televisiosarjoja kuin piirrettyjä ja oikeilla näyttelijöillä kuvattuja elokuvia. Broadway-musikaalin vuoro oli 2009. Musikaali sai ensi-illastaan lähtien ristiriitaisia arvioita. Mikä kertoo myös hirviöperheen kulttuurisesta painoarvosta. Jos "perhe" alkoi irtaantua luojansa hyppysistä jo ensimmäisten televisiotuotantojen kohdalla, yhä kauemmaksi mentiin viimeistään tämän kuoltua, 1988. Vuosikymmenten kuluessa piirrosten alkujaan nimettömistä hahmoista rakentui nimeä ja henkilöhistoriaa myöten yksi...

Pasi Lampelan uutuusnäytelmästä löytyy pikainen viittaus raamattuun ja kertomukseen Kainin merkistä. Tarinan mukaan Kain surmasi veljensä Aabelin, jolloin Jumala asetti hänelle rangaistuksen. Velisurmaajan tuomiona oli vaeltaa hylkiönä maan päällä, vailla rauhaa ja paikkaa ihmisyhteisössä. Kainiin lyöty merkki on kuin stigma, jota muut, niin ystävät kuin viholliset, kavahtavat. Huumeyksikön entisen päällikön Jari Aarnion tapaus on toiminut Lampelan Päällikkö -näytelmän inspiraationa. Tarinallinen kehys on tuttua tosielämän draamaa, josta on ammennettu aiemmin uutispuuron ohella sekä tietokirja että televisiosarja ( Keisari Aarnio , 2018). Siksi uskomaton ja valitettavasti myös meitä ulkopuolisia viihdyttävä kertomus poliisimiehen jyrkästä syöksykierteestä on ollut. Päällikkö on näytelmä korruptiosta, rahasta, kulissien ylläpitämisestä ja unelmista, joiden saavuttaminen pyhittää kaikki keinot. Huumepoliisi Kalle Hammarilla ( Sami Lalou ) on asema, mainetta ja rahaa, paitsi viimeksi m...

Teatteriryhmä Restless movementin vierailuesitys Turun kaupunginteatterissa on painava puheenvuoro hoitoalan tärkeydestä ja kriisiytymisestä. Uutis- ja lehtiotsikoista tuttu soteala on esityksessä viety kasvihuoneeseen, jonka vihertävä vireystila ja hoitajat sitä myöten romahtavat tulospaineiden alla. Esityksen tyylilaji on vakavasta aiheesta huolimatta komediallinen, joskin myös kovin traaginen, ehkä myös hirtehinen. Lähtöasetelma on jo itsessään herkullinen, kun kasvikunnan edustajat saavat osakseen inhimillisen kohtelun. Näiden kosteustasapainosta ja virikkeellisyydestä huolehditaan, aikaa ja vaivaa käytetään keskusteluun, jopa leikinlaskuun hoidettavien kanssa. Ollaan kasvien salatun elämän lähteillä. Kokonaisvaltainen hyvinvointi asetetaan näytelmässä kohta jyrän alle. Tehokkuutta mittaavan konsultin toimesta henkilökuntaa ja vuorovaikutusta karsitaan ja osastoja organisoidaan uusiksi. Kasvikirurgi elää todeksi vain omaa erinomaisuuttaan ja vakinaisten työntekijöiden tilalle saadu...

"Ei ole mitään sen typerämpää kuin esittää Shakespearea ikään kuin hän kirjoittaisi selkeää tekstiä." Tämän totesi Bertolt Brecht noin sata vuotta sitten. Juuri valmistunut kuunnelmaversio Macbethista oli tuolloin (1927) saanut hänet pohtimaan brittibardin erinomaisuutta. Lopputulema Brechtillä oli toki se, että niin epäselvä ja puutteellinen kuin kyseinen näytelmä onkin toiminnan ja tarinankulun kannalta (puhumattakaan "noitien höpinästä"), Shakespeare onnistuu juuri siinä tavoittamaan elämän sattumanvaraisuuden. Brechtille Shakespeare, ja erityisesti Macbeth , on "luonnostaan epäselvä" näytelmä, ja ainoa oikea tapa tuoda tämä näkyväksi on tehdä se eeppisellä tyylillä.* Kari Heiskasen Turkuun ohjaama Macbeth ei ehkä tietoisesti, loppuun asti tai ainakaan ryppyotsaisesti seuraa brechtiläisen teatterin jalanjälkiä, mutta esityksen kuluessa toteutetut tunnelmaa ja tarinankerronnan yhtenäisyyttä rikkovat efektit tuovat sen osallistavan teatterin alkujuuril...

Vapaan ja kaikkialle ulottuvan tiedonvälityksen myötä tuntuu kuin vihapuheella olisi piikki auki. Suvaitsemattomuuteen pohjautuvaa viestintää levitetään, lietsotaan ja edistetään tehokkaasti esimerkiksi sosiaalisen median avulla, mistä ulkomaalaisvastaisuus, etninen viha ja vähemmistöryhmien leimaaminen kulkeutuu osaksi katujen arkipäivää. Tästä aikamme asetelmasta lähtee liikkeelle Rakastajat-teatterin yhteistyössä Turun kaupunginteatterin kanssa tuottama näytelmä Vihan jälkeen . Puolitoistatuntinen, kolmella näyttelijällä toteutettu aatedraama tarjoaa ongelman, joka on mahdollista ratkaista sekä rohkeasti omaa sisintään puhdistaen että myös muita herkällä korvalla kuunnellen. Elina Izarran käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä keskittyy rasismia kokeneiden ja sitä levittäneiden ihmisten tosipohjaisiin kertomuksiin. Fiktiivisessä kehystarinassa sisarukset valmistelevat äidilleen juhlaa. Menneisiin tapahtumiin kuljetaan takaumissa, jossa myös etniseltä taustaltaan eri perheissä varttune...