Parenteeseja

Taiteessa lajityyppien sekoitukset tuottavat yleensä yllätyksiä ja nyrjäyttävät vastaanoton. Satu Rasilan kirjoittama ja ohjaama Ilman sinua on aikoinaan lähtenyt liikkeelle kuunnelmana ja edennyt tänä keväänä näyttämötoteutukseen asti. Puheeseen, dialogiin perustuvasta muodosta on rakentunut toiminnallinen draama, henkilöt ovat heränneet henkiin ja astuneet yleisön eteen. Käsiohjelmassa Rasila kertoo motiiveistaan muokata kuunnelmasta draamaa tarpeellaan "tietää tämän nelikon kriisistä enemmän". Uteliaisuus ajoi toistamiseen tarinan äärelle, näiden elämänkriisien kanssa kamppailevien, tuosta "elämänmylläkästä" vauhtia ottavien henkilöiden sisuksiin. Kun parisuhteen uskottomuus lihallistuu näyttämölle, kuunnelmaversion suorapuheisuus kohtaa teatterintekemisen fyysiset olosuhteet. Nyt ei enää vain kuunnella, nyt myös katsotaan, nähdään ja ollaan katsottavana.  Ilman sinua nyrjäyttää näin muodon tasolla, mutta kuljettaa myös draamallisesti tunnelmasta toiseen. Mari...

Satu Rasilan kirjoittama ja ohjaama Katoava maa on lyyrisen kaunis kertomus pitkän parisuhteen kääntymisestä kohta katoavien muistojen mannerta. Kun kahden ihmisen keskinäisistä yhteisistä hetkistä alkaa muodostua muistikuvien fragmentteja, hiljaisuudesta ja sanomattomuudesta nousevat ne kirkkaimmat merkitykset. Rasilan näytelmä on kirjoitettu jo kymmenisen vuotta sitten, mutta aiheensa puolesta se on ajankohtaisempi kuin koskaan. Muistisairauksista ja vanhusten hoidosta keskustellaan ja otsikoidaan kiihkeästi. Päivittäin toistakymmentä ihmistä yksistään Suomessa saa muistisairausdiagnoosin. Joidenkin mielestä kysymys on jo sepelvaltimo- ja verisuonisairauksiin verrattavissa olevasta kansantaudista, jos ei globaalista epidemiasta. Katoava maa tuo siis näyttämölle aiheen, josta suurella osalla näytelmän katsojista on tuntuma. Lähes jokaisen tuttava- tai lähipiiristä löytyy usein juuri se vanhempi ihminen, jonka kyky selviytyä arkipäivän tilanteista tai keskusteluista on joko ka...

Nimestään huolimatta Varissuo on enemmänkin musikaali nykypäivän nuorten elämästä kuin laulunumeroilla höystetty kertomus Turun lähiöalueen valoista ja varjoista. Pääosassa ovat varhaisteinit, joiden kasvuun kohti aikuisuutta projisoidaan monenmoista kohtalonkäännettä. Isyyden problematiikka nousee vahvasti esiin. Satu Rasilan käsikirjoittamista tarinoista löytyy teinirakkautta, -raskautta, rikkoutuneita perheitä ja isättömänä tai äidittömänä kasvamisen kipuja. Synkistä lähtökohdista huolimatta musikaalin kokonaissävy on positiivinen. Kun lähes kolmituntinen spektaakkeli saapuu päätökseen, irrallisina heiluneet tarinanpätkät sidotaan yhteen ja kukin kohtalo kiertyy pehmeän toivorikkaalle kerälle. Varissuohon ladatut tarinat eivät tuoreudella häikäise. Katsoessa tuntuu liiankin usein siltä, että niiden asetelmat ovat tuttuja jo monen monesta muusta yhteydestä. Suuria yllätyksiä juonenkäänteistä ei löydy. Isä löytää haparoivan yhteyden menettämäänsä tyttäreen, vastuuttomat n...