Parenteeseja

Kouluissa ja työpaikoilla tapahtuvaa kiusaamista on käsitelty julkisuudessa niin monin eri tavoin ja paljon, että voisi kuvitella tämän vastenmielisen ilmiön jo väistyneen sivuun esimerkkinä ihmisyhteisöjen nurjista puolista. Näin ei ole tapahtunut, mistä todistavat tämänkin syksyn lukuisat uutisotsikot, ajankohtaisohjelmat tai poliittisen tason lakiuudistukset . Jälkimmäisellä pyritään antamaan enemmän eväitä kouluille puuttua kiusaamiseen, syrjintään ja väkivaltaan.   Kaunokirjallisuuden puolella kiusaaminen nousi viimeksi otsikoihin Iida Rauman Finlandialla palkitun romaanin Hävitys myötä. Haastatteluissa Rauma tosin korosti tärkeyttä puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Kiusaamisen sijasta meidän tulisi keskustella kouluväkivallasta ja tuoda siten näkyville ilmiön todelliset kasvot. Ja vielä parempi olisi, jos nostasimme raa'an nokkaan vielä laajemmin lapsiin kohdistuvan alistamisen, vähättelyn, henkisen ja fyysisen väkivallan. Tähän mustaan maaperään istutti muutama...

Loppuvuodesta 2016 yli 60 lastenteatterin ja taidekasvatuksen ammattilaista laati Lastenteatterin manifestin , jossa todetaan: Lastenteatteri on sijoitus tulevaisuuteen. Teatterissa on syvyys, ilo ja elämä.  Teatterin ja draaman tekeminen, kokeminen ja jakaminen antavat kasvavalle lapselle mahdollisuuden katsoa maailmaa toisen silmin ja luoda uudenlaista tulevaisuutta. Teatterin äärellä oleminen vahvistaa lapsen omaa aktiivisuutta, luovuutta ja kykyä toimia yhdessä. Edistä lastenteatteria, yhteinen elämys on askel kohti yhteistä huomista! Manifesti oli tulosta Hämeenlinnassa samana syksynä pidetystä Laadukas lastenteatteri -tapaamisesta, jossa lastenteatterin parissa työtään tekevät tahot jakoivat tietoa ja keskustelivat niin lasten tekemästä teatterista, koulujen draamaopetuksesta, teatteri- ja taidekasvatuksesta kuin lastenteatterin asemasta maamme teatterikentällä. Tilaisuus oli Taiken koordinoima. Manifestin allekirjoitti nopeasti reipas joukko alan toimijoita. Lasten ja ...

Jos odottaa musikaalilta muutamaa korvamatoa, näyttäviä joukkotansseja ja värikkäitä pukuja, kaupunginteatterin Hiljaiset sillat tuottaa pettymyksen. Näiden sijasta Robert James Wallerin menestysromaaniin (1992) perustuva sovitus on sangen keskittynyt ja hieman vähäeleinen, kuin tarkoituksella pateettista aihettaan alleviivamaton. Kielletty rakkaus: onni lyhyt, elämä pitkä. Wallerin kymmeniä miljoonia myynyttä romaania seurasi muutaman vuoden päästä (1995) elokuva, jota tähdittivät Clint Eastwood ja Meryl Streep , jälkimmäinen ties momennenko Oscar-ehdokkuuden arvoisesti. Näyttämölle ja musikaaliksi tarina kääntyi 2013 ja viihtyi tämän jälkeen muutaman kuukauden Broadwayllä, kunnes siirtyi maailman estradeille muiden Tellusta kiertävien musikaalisatelliittien seuraan. Marsha Normanin kirjoittamasta ja Jason Robert Brownin säveltämästä teoksesta huokuu romaanin tarinallinen pienimuotoisuus. Eletään 60-lukua ja syrjäiseen maaseutukaupunkiin ilmestyy vieras mies, joka kohtaa arkiseen...

Italiankielessä bravo tarkoittaa taitavaa, hyvää, reipasta ja kelvollista, ja miten hyvin nuo adjektiivit voidaankaan liittää Red Nose Companyn Aleksis Kiveen ! Turussa vieraileva hulvaton esitys on ensimmäisestä iskusta viimeiseen taidokasta, vauhdikasta ja syvälle tunteisiin menevää teatteria, jonka edessä superlatiivimuodonkin käyttö tuntuu luontevalta: Bravissimo ! Red Nose Companyn klovniteatteriesityksen ensi-ilta oli Kansallisteatterissa jo helmikuussa, mistä se kulkeutuu tämän syksyn aikana eri puolille Suomea, Turkuun, Jyväskylään, Tampereelle ja Lahteen. Oletettavaa on, että kansalliskirjailijamme tuotantoa ja elämänvaiheita luotaavaa esitystä nähdään vielä pitkään tämänkin jälkeen. Kahden klovnin, Miken ( Tuukka Vasama ) ja Zinin ( Timo Ruuskanen ) tapa tutkiskella tämänkertaista kohdettaan, Aleksis Kiveä , on uteliaan myönteistä ja lempeän humoristista asennetta myöten tuttua jo kaksikon aiemmista produktioista. Näissä on tunkeuduttu Ilmari Kiannon ( Punainen viiva , 2016...

Kaupunginteatterin syksy on käynnistynyt tiivistahtisella tendenssinäytelmällä Kunnia , jossa harkitsemattomat sanat ja teot tuivertavat tuulen tavoin pientä perhettä. Parituntinen näytelmä kulkee syytösten, epäilysten, selitysten ja epäonnistuneiden ratkaisuyritysten kautta kohti vääjäämätöntä loppuratkaisua. Tragediaa ei tässä seuraa puhdistautuminen, ellei sellaiseksi lasketa lohduttomuuden, surun ja säälin sekaista tunnekimaraa. Pasi Lampelan kirjoittama ja ohjaama draama kytkeytyy ajankohtaiseen ja paljon tapetilla olevaan kysymykseen seksuaalisesta häirinnästä. Siitä sen liittyminen aikamme moraalisiin ja yhteiskunnallisiin agendoihin. Keskiöön on nostettu teini-ikäisen tyttären suhde yksinhuoltaja-isään. Miehinen puhumattomuuden kulttuuri ja tunneherkkyyden kapea rekisteri vievät puolestaan toimintaa eteenpäin. Lopputulema on kylmien ja osoitetta vailla olevien repliikkien kylmä puhuri, jota roolihenkilöiden keskinäinen fyysinen etäisyydenotto myös kuvastaa. Isä ( Kari-Pekka To...

Runoudessa talo usein symboloi ihmisen minuutta, ja Ukrainan nykytilaa kuvaavalle lukudraamalle ei sopivampaa nimeä voisikaan löytää. Talo horjahti on osa maailmanlaajuista esittävien taiteiden ja taiteilijoiden hyväntekeväisyyshanketta, joka toteutettiin Turussa 19. huhtikuuta. Venäjän ja Ukrainan meneillään olevassa sodassa tuhoutuvat ja murskaantuvat niin todelliset kuin sisällemme rakentuneet talot.  Kaupunginteatterin näyttelijöiden toteuttamaan esitykseen sisältyy tekstinäytteitä sodan keskellä olevilta ukrainalaisilta kirjailijoilta. Kirjeet, päiväkirjamerkinnät, monologit ja draamalliset kohtaukset välittyivät Satu Rasilan ohjaamassa esityksessä kuin reaaliajassa, ilman sen suurempia eleitä tai rekvisiittaa, luentana, joka tuli sanojen voimasta lähelle ja koskettaen. Minna Hämäläisen , Ulla Koivurannan , Kimmo Rasilan , Ulla Reinikaisen ja Markus Ilkka Uolevin tulkitsemat tekstit olivat loppuun asti korutonta kertomaa. Tarinat arjen äkillisestä katkeamisesta pysähdyttiv...

Kaupunginteatterin kevään ohjelmistosta löytyy yksi ranskalaisen Florian Zellerin (s. 1979) hittinäytelmistä, Äiti . Perhetrilogian tunnetuin osa lienee edelleen Isä , joka nousi Zellerin ohjaamana ja käsikirjoittamana elokuvaversiona Oscar-kategoriaan. Mutta Äiti oli se ensimmäinen menestys ja sarjan päättävä Poika (2018) kerää parhaillaan kehuja ympäri maailmaa ja nähtäneen piakkoin myös valkokankaalla.  Zeller oli kerännyt mainetta kirjailijana kotimaassaan jo ennen ylistettyjä draamojaan. Kolmannella romaanillaan La Fascination du pire (2004) hän voitti Ranskan arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon (Goncourt) ja pari vuotta myöhemmin näytelmät alkoivat nekin kerätä kunniaa. 2010 ensi-iltaan noussut Äiti sai vuoden parhaan näytelmän ehdokkuuden kisassa (Molière-palkinto), jonka Zeller oli voittanut jo kerran aiemmin. Isä (2012) oli Zellerin käyntikortti ja matkalippu Pariisista Lontooseen ja Broadwaylle. Saapuessaan englanninkielisille näyttämöille 2014 se oli jopa siinä m...