Parenteeseja

Pinkit värit hehkuvat Turun kaupunginteatterin Pikku naisissa , ja varmimman vakuudeksi esityksen nimi on kirjoitettu isolla esityslavan laitaan. Ei epäilystäkään, olemme astumassa johonkin toiseen, mahdolliseen todellisuuteen.   Kolme vuosikymmentä sitten kirjallista maailma elähdyttivät nuorille naisille suunnatut (ja naisten kirjoittamat) romanttiset, humoristiset ja itseironiset kertomukset, joissa leikiteltiin sukupuolirooleilla, vanhentuneilla asenteilla ja ennakko-odotuksilla siitä, mikä on naisen paikka miehisessä maailmassa.Taisteluun patriarkaattia vastaan käytiin romaanitaiteen asein ensiksi angloamerikkalaisessa maailmassa, josta se laajeni kohta myös muualle. Kirjallinen lajityyppi sai nimekseen chick lit , jonka meidän Kielitoimistomme sittemmin käänsi "mimmi-, pimu- tai sinkkukirjallisuudeksi". Tänään näistä vaihtoehdoista pidetään parhaimpana ensinnä mainittua. Yhdysvaltalaisen Louisa May Alcottin (1832-88) romaanin Pikku naisia ilmestymisestä on jo yli 150...

Taiteessa lajityyppien sekoitukset tuottavat yleensä yllätyksiä ja nyrjäyttävät vastaanoton. Satu Rasilan kirjoittama ja ohjaama Ilman sinua on aikoinaan lähtenyt liikkeelle kuunnelmana ja edennyt tänä keväänä näyttämötoteutukseen asti. Puheeseen, dialogiin perustuvasta muodosta on rakentunut toiminnallinen draama, henkilöt ovat heränneet henkiin ja astuneet yleisön eteen. Käsiohjelmassa Rasila kertoo motiiveistaan muokata kuunnelmasta draamaa tarpeellaan "tietää tämän nelikon kriisistä enemmän". Uteliaisuus ajoi toistamiseen tarinan äärelle, näiden elämänkriisien kanssa kamppailevien, tuosta "elämänmylläkästä" vauhtia ottavien henkilöiden sisuksiin. Kun parisuhteen uskottomuus lihallistuu näyttämölle, kuunnelmaversion suorapuheisuus kohtaa teatterintekemisen fyysiset olosuhteet. Nyt ei enää vain kuunnella, nyt myös katsotaan, nähdään ja ollaan katsottavana.  Ilman sinua nyrjäyttää näin muodon tasolla, mutta kuljettaa myös draamallisesti tunnelmasta toiseen. Mari...

Kalevala, Kivi ja Linna ovat suomalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin betonijalkaa, ja vaikka perustaa jyrsitään aika ajoin, se tuntuu kestävän. Kuten nyt esimerkiksi Teatteri Vanhan Jukon ja Turun kaupunginteatterin yhteistuotannon , jossa nyrhitään Tuntematonta sotilasta nuorta energiaa säästämättä. Lopputulos on komea pytinki, jota sietää ihailla läheltä ja kaukaa. Linnan kuvaus talvi- ja jatkosodan tapahtumista itärajamme tuntumassa laadittiin aikoinaan purevaksi ja romaanimuotoon puetuksi tarinaksi ihmisen karusta osasta, kun sota repii unelmilta siivet ja ihmisen pimeä mieli tarttuu kiinni helmaan. Tuntemattoman sotilaan alkuperäisessä käsikirjoituksessa Linnan syyttävä sormi tökki ylempää upseeristoa, armeijaa ja ylipäätään sodan aiheuttamaa ja tappamisen tuottamaa moraalikatoa.  1954 julkaistuun, joiltakin osin sensuroituun romaaniversioon, sisältyi siihenkin siinä määrin riittävä määrä kriittistä aineistoa, että se sai yhtä monet hurraamaan kuin pahoittamaan mielensä. To...

Kouluissa ja työpaikoilla tapahtuvaa kiusaamista on käsitelty julkisuudessa niin monin eri tavoin ja paljon, että voisi kuvitella tämän vastenmielisen ilmiön jo väistyneen sivuun esimerkkinä ihmisyhteisöjen nurjista puolista. Näin ei ole tapahtunut, mistä todistavat tämänkin syksyn lukuisat uutisotsikot, ajankohtaisohjelmat tai poliittisen tason lakiuudistukset . Jälkimmäisellä pyritään antamaan enemmän eväitä kouluille puuttua kiusaamiseen, syrjintään ja väkivaltaan.   Kaunokirjallisuuden puolella kiusaaminen nousi viimeksi otsikoihin Iida Rauman Finlandialla palkitun romaanin Hävitys myötä. Haastatteluissa Rauma tosin korosti tärkeyttä puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Kiusaamisen sijasta meidän tulisi keskustella kouluväkivallasta ja tuoda siten näkyville ilmiön todelliset kasvot. Ja vielä parempi olisi, jos nostasimme raa'an nokkaan vielä laajemmin lapsiin kohdistuvan alistamisen, vähättelyn, henkisen ja fyysisen väkivallan. Tähän mustaan maaperään istutti muutama...

Loppuvuodesta 2016 yli 60 lastenteatterin ja taidekasvatuksen ammattilaista laati Lastenteatterin manifestin , jossa todetaan: Lastenteatteri on sijoitus tulevaisuuteen. Teatterissa on syvyys, ilo ja elämä.  Teatterin ja draaman tekeminen, kokeminen ja jakaminen antavat kasvavalle lapselle mahdollisuuden katsoa maailmaa toisen silmin ja luoda uudenlaista tulevaisuutta. Teatterin äärellä oleminen vahvistaa lapsen omaa aktiivisuutta, luovuutta ja kykyä toimia yhdessä. Edistä lastenteatteria, yhteinen elämys on askel kohti yhteistä huomista! Manifesti oli tulosta Hämeenlinnassa samana syksynä pidetystä Laadukas lastenteatteri -tapaamisesta, jossa lastenteatterin parissa työtään tekevät tahot jakoivat tietoa ja keskustelivat niin lasten tekemästä teatterista, koulujen draamaopetuksesta, teatteri- ja taidekasvatuksesta kuin lastenteatterin asemasta maamme teatterikentällä. Tilaisuus oli Taiken koordinoima. Manifestin allekirjoitti nopeasti reipas joukko alan toimijoita. Lasten ja ...

Jos odottaa musikaalilta muutamaa korvamatoa, näyttäviä joukkotansseja ja värikkäitä pukuja, kaupunginteatterin Hiljaiset sillat tuottaa pettymyksen. Näiden sijasta Robert James Wallerin menestysromaaniin (1992) perustuva sovitus on sangen keskittynyt ja hieman vähäeleinen, kuin tarkoituksella pateettista aihettaan alleviivamaton. Kielletty rakkaus: onni lyhyt, elämä pitkä. Wallerin kymmeniä miljoonia myynyttä romaania seurasi muutaman vuoden päästä (1995) elokuva, jota tähdittivät Clint Eastwood ja Meryl Streep , jälkimmäinen ties momennenko Oscar-ehdokkuuden arvoisesti. Näyttämölle ja musikaaliksi tarina kääntyi 2013 ja viihtyi tämän jälkeen muutaman kuukauden Broadwayllä, kunnes siirtyi maailman estradeille muiden Tellusta kiertävien musikaalisatelliittien seuraan. Marsha Normanin kirjoittamasta ja Jason Robert Brownin säveltämästä teoksesta huokuu romaanin tarinallinen pienimuotoisuus. Eletään 60-lukua ja syrjäiseen maaseutukaupunkiin ilmestyy vieras mies, joka kohtaa arkiseen...

Italiankielessä bravo tarkoittaa taitavaa, hyvää, reipasta ja kelvollista, ja miten hyvin nuo adjektiivit voidaankaan liittää Red Nose Companyn Aleksis Kiveen ! Turussa vieraileva hulvaton esitys on ensimmäisestä iskusta viimeiseen taidokasta, vauhdikasta ja syvälle tunteisiin menevää teatteria, jonka edessä superlatiivimuodonkin käyttö tuntuu luontevalta: Bravissimo ! Red Nose Companyn klovniteatteriesityksen ensi-ilta oli Kansallisteatterissa jo helmikuussa, mistä se kulkeutuu tämän syksyn aikana eri puolille Suomea, Turkuun, Jyväskylään, Tampereelle ja Lahteen. Oletettavaa on, että kansalliskirjailijamme tuotantoa ja elämänvaiheita luotaavaa esitystä nähdään vielä pitkään tämänkin jälkeen. Kahden klovnin, Miken ( Tuukka Vasama ) ja Zinin ( Timo Ruuskanen ) tapa tutkiskella tämänkertaista kohdettaan, Aleksis Kiveä , on uteliaan myönteistä ja lempeän humoristista asennetta myöten tuttua jo kaksikon aiemmista produktioista. Näissä on tunkeuduttu Ilmari Kiannon ( Punainen viiva , 2016...