Parenteeseja

Peter Jackson paisutti kymmenisen vuotta sitten Tolkienin Hobitista kolmiosaisen ja kahdeksantuntisen elokuvasarjan, joka sai ristiriitaisen vastaanoton . Elokuvan tuotannolliset lähtökohdat olivat hankalat ohjaajanvaihdoksineen, ja kun Jackson lopulta hyppäsi puikkoihin, hän on myöhemmin todennut , että "ei oikeastaan tiennyt itsekään mitä helvettiä on tekemässä".  Jacksonin Hobitista tuli eeppinen, efekteillä ladattu ja hieman hengettömäksi arvioitu "jatko-osa" huippusuosittuun Taru sormusten herrasta -saagaan (2001-03), vaikka tarina juonellisesti sijoittuukin aikaan ennen Sormusten herran tapahtumia. Moitteet eivät kuitenkaan vaikuttaneet elokuvan taloudelliseen menestykseen. Tolkienin pienestä hobitista kertova romaani ilmestyi alkujaan 1937. Myöhemmin se on jäänyt vaikutuksiltaan ja suosioltaan Sormusten herran varjoon, vaikka se tänään luetaan jo klassisiin lastenromaaneihin, C. S. Lewisin Narnian tai Lewis Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassa rinnalle...

Turun kansainvälinen nukketeatterifestivaali TIP tuli ja meni ja jätti jälleen kerran jälkeensä ansiokkaan määrän korkeatasoisia esityksiä. Nyt jo kahdettatoista kertaa järjestettävää tapahtumaa raamittivat aikuisille ja lapsille suunnatut kymmenet nukketeatteriesitykset. Esityksiä nähtiin marraskuun ensimmäisellä viikolla eri puolilla kaupunkia, Manillan vanhasta viinatehtaasta, Tehdas-teatteriin ja Turun kaupunginteatteriin. Etäyhteydellä toteutettiin keskustelutilaisuus nuketuksesta ja ohjelmaan mahtui myös englanninkielinen työpaja, jossa festivaalin teeman mukaisesti harjoiteltiin musiikin, äänen ja rytmin liittämistä osaksi teatteriesitystä. Nukketeatterista on, kiitos nukketeatterin yhteistyöverkoston, Aura of Puppetsin ansiokkaan työn, tullut viimeisten vuosien aikana sangen tuttu osa Turun teatterielämää. Itsenäisten nukketeatteriesitysten ohella nuketusta on onnistuneesti liitetty "normaaliin" teatteriin, kuten Kalevalan (Åbo Svenska Teater ) tai Babe - urhean po...

Kun näytelmä alkaa sillä, että mies on tunkenut itsensä jääkaappiin, ja tulee sieltä yllätetyksi, teatterileikki lienee valmis alkamaan. Ranskalaisen Sophie Lannefranquen ja työryhmän laatima absurdi draama Nainen katoaa on pienimuotoinen ja muotopuolinen kuvaelma parisuhdetta jäytävästä arvoituksesta. Kumppani on kadonnut, mutta minne? Vai onko hän edes kadonnut? Tapausta tutkivat sekä passiivis-aggressiivisesti käyttäytyvä etsivä (Pauli Poranen ), tai sen kaltainen hahmo, sekä kaipuussaan, ikävässään ja syyllisyydessään riutuva mies ( Thomas Dellinger ). Nainen ( Sofia Molin ) piipahtaa hänkin aika ajoin kulisseista kuvastelemaan miehen mielessä pyöriviä muistoja, ehkä. Osan aikaa näyttämön kattoon projisoidulla videolla nainen uiskentelee vedessä, sukeltaa ilmakuplia suustaan puhaltaen. Tarinan alussa (onko se alku?) mies kertoo meille lentokoneessa saamastaan sairauskohtauksesta. Kivut olivat hirvittävät. Niistä selvittiin, mutta jokin taisi silti päässä särkyä.  Näytelmän r...

Teatteri on osoittanut sitkeytensä myös korona-aikana, eikä taipumisen merkkejä ole edes ilmassa. Päinvastoin! Pienet ja suuret näyttämöt meillä ja maailmalla ovat sulun takia löytäneet elintilan verkosta, jossa striimatut draamat elähdyttävät esitystaiteen puutteesta kärsiviä. Monin osin näiden digitaalisten versioiden katsojamäärät ovat olleet suuruusluokkaa, josta on voitu aiemmin vain unelmoida. Kun seinät ja katto ovat auki ja irti, vain kaista on rajana.  Teatterin tiedotuskeskus TINFO on koonnut sivuilleen pitkän listan niistä esityksistä, joita on menneen vuoden aikana toteutettu vaihtoehtoisella tavalla eri puolilla Suomea. Sivusto pistettiin pystyyn maaliskuussa 2020. Menneiden, nykyisten ja tulevien livelähetysten sekä tallenteiden luettelo ulottuu pitkälle tämän vuoden puolelle ja tarjontaa on kaikkien tuntemista klassikoista uudempiin produktioihin, isoista kaupunginteattereista pienimpiin huoneteattereihin. Satojen esitysten luetteloa selaillessa tulee rauhoittava ja...

Kaupunginteatterin Nokia alkaa kohtauksella, jossa kalevalainen kansa ihmettelee keskelleen ilmestynyttä esinettä toisesta ajasta. Kohtauksessa on vähän Kubrickin klassista elokuvaa 2001: Avaruusseikkailu (1968), jossa ihmisapinayhteisön keskelle ilmestyy musta monoliitti muuttamaan ihmiskunnan elämää ikiajoiksi. Nokiassa monoliitti on musta sekin, vaikka koko on edellistä pienempi ja muotokin muistuttaa puhelinta. Mutta vaikutus on yhtäläinen: kaikki muuttuu, eikä muutokselle ole loppua näkyvissä. Sami Keski-Vähälän kirjoittamassa uutuusnäytelmässä on viety näyttämölle suomalaista modernia teollisuushistoriaa ja otettu mukaan roippeita Kalevalasta , kuningasdraamoista sekä iltapäivälehtien ja medioiden vuosikymmenten aikana jauhamista matkapuhelinylpeyttämme käsitelleistä kuulo- ja tosipuheista. Keskiöön on nostettu toki analyyttisempääkin aineistoa, kuten Martti Häikiön laaja Nokian historiikki sekä Ollilan ja Siilasmaan omaa toimintaansa ja rooliaan käsitelleet muistelmat. K...

Piakkoin Turun kaupunginteatterin ohjelmistosta poistuva Rakkaani, Conan Barbaari on nykyhetkeen viety kuvaelma nuoren yksinäisyydestä ja kiusatuksi tulemisen tunnoista. Samalla se luotaa mielenmaisemaa, jota hallitsee väkivallan, moraalisten pikaoikeudenkäyntien ja kylmän huumorin kuvasto. Jälkimmäistä ilmentänee näytelmässä toistuva, Nietzscheltä napattu motto: "Mikä ei tapa, vahvistaa." Juho Mantereen kirjoittaman ja ohjaaman näytelmän lähtökohtana ovat 30- ja 80-lukujen hyytävät maailmat. Kun poliittiset ääripäät tarjoavat yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin ja talouspolitiikkaa tehdään vastuista vapaan markkinatalouden hengessä, jälki muilla elämänaloilla on usein myös senmukaista. Olemassaolon taistelussa tarvitaan lihaksia.  Yhdysvaltalaisen Robert E. Howardin kynästä syntyi 30-luvulla mittava määrä seikkailukertomuksia, jotka nousivat suuremman kiinnostuksen kohteeksi vasta kirjailijan varhaisen (1936) kuoleman jälkeen. Pulp- tai kioskikirjallisuude...

Anu Kaajan kehuttuun ja palkittuun esikoisromaaniin Leda (Teos, 2017) perustuva nukketeatteriesitys Turun kaupunginteatterissa peilaa alkuteoksen monikerroksisuutta vaivattomasti ja hallitusti. Antiikin myytti jumalasta joutsenen hahmossa viettelemässä Spartan kuninkaan puolisoa kulkeutuu 1700-luvun koristeellisen hovikulttuurin kautta meidän päiviimme tarinaa itsetietoisen kurantisti johtavan kertojan toimesta. Romaanissa tämä kirjeitä rustaava naiskertoja on tosin esityksessä vaihtunut mieshahmoa muistuttavaksi aateliseksi, mutta asenteet ja asetelmat ovat samat: kipu ja kiima ovat kolikon kaksi puolta.   Leda on hieman kuin ranskalaisen de Laclos 'n kirjeromaani Vaarallisia suhteita (1782), josta Christopher Hampton laati 1980-luvulla näytelmän ja Stephen Frears myöhemmin menestyksekkään elokuvaversion. Näissä markiisien, varakreivien ja punahuulisten ja -poskisten, pakkelia pölyävien peruukkien maailma näyttäytyy petosten, pettämisten, kieroilujen ja kiertoilmauksiin kätk...