Parenteeseja

Turun kaupunginteatterin meneillään olevaan esityskauteen 2023-24 sisältyy kymmenkunta omaa ja yhteistuotantoa sekä toistakymmentä vierailua. Jälkimmäiset ovat joko nopeita, yhden esityskerran piipahduksia tai lyhyen tovin kestäviä pysähtymisiä. Ja kuten vierailun henkeen sopii, ehkä vielä joskus tavataan, tai sitten ei. Talo elää tavallaan, vieras kulkee ajallaan. Naapuritontin myllerryksiin totuttautuvassa kaupunginteatterissa on ehtinyt syksyllä kyläillä jo suurta ja pienempää produktiota. Päänäyttämöllä toteutettu Tero Saarinen Companyn Transit (26.9.) oli visuaalisesti ja äänimaailmaltaan mahtipontinen, kehollinen syväsukellus ekosysteemeihin ja puheenvuoro ihmisen tilasta, Eeva Soivion ja Lauri Maijalan kirjoittama monologi Mustarastas (6.10.) tosipohjainen tarina eräästä ihmisestä, joka katosi ja kuvaus surutyöstä, joka ei pääty. Kun yksi tulee paikalle ovenpielet ryskyen, toinen hiipi hiljaa ja asettuu istumaan sieltä meitä tutkaillen. Saarisen koreografiaan pohjautuva Tra...

Tommi Kinnusen romaani Ei kertonut katuvansa ilmestyi alkujaan 2020, mutta siitä on lyhyen ajan sisällä nähty jo kolme näyttämöllistä tulkintaa. Toisen maailmansodan suomalaisia naiskohtaloita kuvittava kertomus kiinnostaa kaunokirjallisena dokumentaationa vaietusta aiheesta ja omaa juonirakenteensa puolesta klassisen tarinan ihmisistä, jotka ovat matkalla, tien päällä, kävelemässä kohti suurta tuntematonta. Helmikuussa romaani siirtyi Susanna Airaksisen dramatisoimana ensiksi Helsingin Kaupunginteatterin lavalle, sitten Piia Peltolan ohjaamana Ouluun . Tuoreinta, yhteistuotantona laadittua ja Mikko Roihan dramatisoimaa, ohjaamaa ja lavastamaa versiota esitetään seitsemän teatterin yhteistuotantona nyt Turussa.   Kinnusen alkuperäinen teos on alaotsikonsa mukaisesti "vaellusromaani". Sodan suhdanteet ovat muuttuneet, entisistä aseveljistä on tullut vihollisia, Lappi on poltettu, ja nyt viisi naista pakenee tulossa olevaa maanpetostuomiotaan rajan yli Suomeen. Heidän ri...

Pinkit värit hehkuvat Turun kaupunginteatterin Pikku naisissa , ja varmimman vakuudeksi esityksen nimi on kirjoitettu isolla esityslavan laitaan. Ei epäilystäkään, olemme astumassa johonkin toiseen, mahdolliseen todellisuuteen.   Kolme vuosikymmentä sitten kirjallista maailma elähdyttivät nuorille naisille suunnatut (ja naisten kirjoittamat) romanttiset, humoristiset ja itseironiset kertomukset, joissa leikiteltiin sukupuolirooleilla, vanhentuneilla asenteilla ja ennakko-odotuksilla siitä, mikä on naisen paikka miehisessä maailmassa.Taisteluun patriarkaattia vastaan käytiin romaanitaiteen asein ensiksi angloamerikkalaisessa maailmassa, josta se laajeni kohta myös muualle. Kirjallinen lajityyppi sai nimekseen chick lit , jonka meidän Kielitoimistomme sittemmin käänsi "mimmi-, pimu- tai sinkkukirjallisuudeksi". Tänään näistä vaihtoehdoista pidetään parhaimpana ensinnä mainittua. Yhdysvaltalaisen Louisa May Alcottin (1832-88) romaanin Pikku naisia ilmestymisestä on jo yli 150...

Taiteessa lajityyppien sekoitukset tuottavat yleensä yllätyksiä ja nyrjäyttävät vastaanoton. Satu Rasilan kirjoittama ja ohjaama Ilman sinua on aikoinaan lähtenyt liikkeelle kuunnelmana ja edennyt tänä keväänä näyttämötoteutukseen asti. Puheeseen, dialogiin perustuvasta muodosta on rakentunut toiminnallinen draama, henkilöt ovat heränneet henkiin ja astuneet yleisön eteen. Käsiohjelmassa Rasila kertoo motiiveistaan muokata kuunnelmasta draamaa tarpeellaan "tietää tämän nelikon kriisistä enemmän". Uteliaisuus ajoi toistamiseen tarinan äärelle, näiden elämänkriisien kanssa kamppailevien, tuosta "elämänmylläkästä" vauhtia ottavien henkilöiden sisuksiin. Kun parisuhteen uskottomuus lihallistuu näyttämölle, kuunnelmaversion suorapuheisuus kohtaa teatterintekemisen fyysiset olosuhteet. Nyt ei enää vain kuunnella, nyt myös katsotaan, nähdään ja ollaan katsottavana.  Ilman sinua nyrjäyttää näin muodon tasolla, mutta kuljettaa myös draamallisesti tunnelmasta toiseen. Mari...

Kalevala, Kivi ja Linna ovat suomalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin betonijalkaa, ja vaikka perustaa jyrsitään aika ajoin, se tuntuu kestävän. Kuten nyt esimerkiksi Teatteri Vanhan Jukon ja Turun kaupunginteatterin yhteistuotannon , jossa nyrhitään Tuntematonta sotilasta nuorta energiaa säästämättä. Lopputulos on komea pytinki, jota sietää ihailla läheltä ja kaukaa. Linnan kuvaus talvi- ja jatkosodan tapahtumista itärajamme tuntumassa laadittiin aikoinaan purevaksi ja romaanimuotoon puetuksi tarinaksi ihmisen karusta osasta, kun sota repii unelmilta siivet ja ihmisen pimeä mieli tarttuu kiinni helmaan. Tuntemattoman sotilaan alkuperäisessä käsikirjoituksessa Linnan syyttävä sormi tökki ylempää upseeristoa, armeijaa ja ylipäätään sodan aiheuttamaa ja tappamisen tuottamaa moraalikatoa.  1954 julkaistuun, joiltakin osin sensuroituun romaaniversioon, sisältyi siihenkin siinä määrin riittävä määrä kriittistä aineistoa, että se sai yhtä monet hurraamaan kuin pahoittamaan mielensä. To...

Kouluissa ja työpaikoilla tapahtuvaa kiusaamista on käsitelty julkisuudessa niin monin eri tavoin ja paljon, että voisi kuvitella tämän vastenmielisen ilmiön jo väistyneen sivuun esimerkkinä ihmisyhteisöjen nurjista puolista. Näin ei ole tapahtunut, mistä todistavat tämänkin syksyn lukuisat uutisotsikot, ajankohtaisohjelmat tai poliittisen tason lakiuudistukset . Jälkimmäisellä pyritään antamaan enemmän eväitä kouluille puuttua kiusaamiseen, syrjintään ja väkivaltaan.   Kaunokirjallisuuden puolella kiusaaminen nousi viimeksi otsikoihin Iida Rauman Finlandialla palkitun romaanin Hävitys myötä. Haastatteluissa Rauma tosin korosti tärkeyttä puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Kiusaamisen sijasta meidän tulisi keskustella kouluväkivallasta ja tuoda siten näkyville ilmiön todelliset kasvot. Ja vielä parempi olisi, jos nostasimme raa'an nokkaan vielä laajemmin lapsiin kohdistuvan alistamisen, vähättelyn, henkisen ja fyysisen väkivallan. Tähän mustaan maaperään istutti muutama...

Loppuvuodesta 2016 yli 60 lastenteatterin ja taidekasvatuksen ammattilaista laati Lastenteatterin manifestin , jossa todetaan: Lastenteatteri on sijoitus tulevaisuuteen. Teatterissa on syvyys, ilo ja elämä.  Teatterin ja draaman tekeminen, kokeminen ja jakaminen antavat kasvavalle lapselle mahdollisuuden katsoa maailmaa toisen silmin ja luoda uudenlaista tulevaisuutta. Teatterin äärellä oleminen vahvistaa lapsen omaa aktiivisuutta, luovuutta ja kykyä toimia yhdessä. Edistä lastenteatteria, yhteinen elämys on askel kohti yhteistä huomista! Manifesti oli tulosta Hämeenlinnassa samana syksynä pidetystä Laadukas lastenteatteri -tapaamisesta, jossa lastenteatterin parissa työtään tekevät tahot jakoivat tietoa ja keskustelivat niin lasten tekemästä teatterista, koulujen draamaopetuksesta, teatteri- ja taidekasvatuksesta kuin lastenteatterin asemasta maamme teatterikentällä. Tilaisuus oli Taiken koordinoima. Manifestin allekirjoitti nopeasti reipas joukko alan toimijoita. Lasten ja ...