Parenteeseja

Cabaret 'n edellinen Turun valloitus tapahtui syksyllä 2020. Koronan aiheuttamien rajoitustoimenpiteiden takia se joutui kohta vetäytymään, ennen kuin oli päässyt edes kunnolla alkuun. Kun musikaali syksyllä 2023 otettiin uudestaan teatterin ohjelmistoon, vastaanotto oli yhtä riemullinen ja riehakas. Jos Jakob Höglundin ohjaama esitys vei kolme vuotta sitten kriitikoilta ja katsojilta pikkusormen, nyt se vei koko käden, eikä vain sitä vaan koko kropan. Uusintakierroksella, ja osin uusintaroolituksella oleva Cabaret on, jos mahdollista, vieläkin intensiivisempi, hävyttömämpi, rohkeampi ja itsevarmempi. Amerikkalaisen kirjailijanalun kokemukset 1930-luvun paheellisessa ja natsismin aamunkoittoon heräävässä Berliinissä on edelleen se tarinallinen pohja, jolle musikaali on rakennettu. Mutta tuntuu siltä kuin Kit Kat Club, tuo kuvitteellinen ja kaikkia moraalisia sovinnaisuuksia uhmaava yökerho, olisi puristanut itsestään loputkin sisutipat. Eikä vähiten keskeisenä hahmona häärivän se...

Yksityisetsivävetoista rikosdraamaa on Turussa totuttu näkemään lähinnä Naantalin Emma-teatterissa, jonne kaupunginteatteri on tuottanut harva se kesä jonkin Vares-dekkarin. Tänä syksynä kuitenkin turkulaisen Jussi Marttilan esikoisromaani Veden varaan (2020) on viety peräti isolle näyttämölle. Tuloksena on visuaalisesti näyttävä kuka-sen-teki -mysteeri, jossa moni asia peittyy sumuun. Marttilan romaani julkaistiin aikoinaan osana True Crime -sarjaa, mikä antaa viittauksen teoksessa käsiteltyjen tapahtumien todenperäisyyteen. Aurajokeen ihmisiä kohtalokkain seurauksin tuuppaava murhaaja lienee kuitenkin enemmän kuvitelmaa kuin totta. Mutta vuosikymmenten aikana useampi ihminen on Turussa päätynyt kadonneiden mappiin, mikä toimii lähtölaukauksena Marttilan tapausten ympärille rakennetulle rikostarinalle. Tarua ja totta -yhdistelmästä muotoutuu Marttilan näppäimistöltä hieman kaavamainen dekkari, jossa yksityisetsivä jahtaa murhaajaa yhteistyössä viinaan menevän konstaapelin kanssa. Ede...

Kun puolalaisen Stanislaw Lemin (1921-2006) romaanista Solaris (1961) julkaistiin uusi elokuvaversio 2002, kirjailija laati tästä lyhyen, kuivahkon lausunnon . Steven Soderberghin elokuvassa Lemiä murehdutti ja suututti se, miten romaanin syvin olemus oli typistetty rakkaustarinaksi. Kirja kun käsittelee, toisin kuin elokuva, ihmisen kohtaamista ihmisen käsityskyvyn ulkopuolella olevan olomuodon kanssa. "Siksi kirjan nimi on 'Solaris' eikä 'Rakkautta ulkoavaruudessa'", Lem totesi. Lem ei ollut tuota kirjoittaessa vielä nähnyt Soderberghin elokuvaa, arveli myös, että näkemättä jää. Kunhan oli lukenut muutaman kritiikin. Mutta ei hän ollut myöskään rajattoman suotuisa Tarkovskin aiemmalle (1972) romaanitulkinnalle. Lemin tuntema vastenmielisyys Soderberghin ja Georg Clooneyn tähdittämään versioon juontaakin hieman toisaalle, inhoon ja epäilyyn ylipäätään amerikkalaista tieteiskirjallisuutta kohtaan. Kaikenmaailman hirviöt, katastrofit tai ruusunpunaiset onn...

Turun kaupunginteatterin meneillään olevaan esityskauteen 2023-24 sisältyy kymmenkunta omaa ja yhteistuotantoa sekä toistakymmentä vierailua. Jälkimmäiset ovat joko nopeita, yhden esityskerran piipahduksia tai lyhyen tovin kestäviä pysähtymisiä. Ja kuten vierailun henkeen sopii, ehkä vielä joskus tavataan, tai sitten ei. Talo elää tavallaan, vieras kulkee ajallaan. Naapuritontin myllerryksiin totuttautuvassa kaupunginteatterissa on ehtinyt syksyllä kyläillä jo suurta ja pienempää produktiota. Päänäyttämöllä toteutettu Tero Saarinen Companyn Transit (26.9.) oli visuaalisesti ja äänimaailmaltaan mahtipontinen, kehollinen syväsukellus ekosysteemeihin ja puheenvuoro ihmisen tilasta, Eeva Soivion ja Lauri Maijalan kirjoittama monologi Mustarastas (6.10.) tosipohjainen tarina eräästä ihmisestä, joka katosi ja kuvaus surutyöstä, joka ei pääty. Kun yksi tulee paikalle ovenpielet ryskyen, toinen hiipi hiljaa ja asettuu istumaan sieltä meitä tutkaillen. Saarisen koreografiaan pohjautuva Tra...

Tommi Kinnusen romaani Ei kertonut katuvansa ilmestyi alkujaan 2020, mutta siitä on lyhyen ajan sisällä nähty jo kolme näyttämöllistä tulkintaa. Toisen maailmansodan suomalaisia naiskohtaloita kuvittava kertomus kiinnostaa kaunokirjallisena dokumentaationa vaietusta aiheesta ja omaa juonirakenteensa puolesta klassisen tarinan ihmisistä, jotka ovat matkalla, tien päällä, kävelemässä kohti suurta tuntematonta. Helmikuussa romaani siirtyi Susanna Airaksisen dramatisoimana ensiksi Helsingin Kaupunginteatterin lavalle, sitten Piia Peltolan ohjaamana Ouluun . Tuoreinta, yhteistuotantona laadittua ja Mikko Roihan dramatisoimaa, ohjaamaa ja lavastamaa versiota esitetään seitsemän teatterin yhteistuotantona nyt Turussa.   Kinnusen alkuperäinen teos on alaotsikonsa mukaisesti "vaellusromaani". Sodan suhdanteet ovat muuttuneet, entisistä aseveljistä on tullut vihollisia, Lappi on poltettu, ja nyt viisi naista pakenee tulossa olevaa maanpetostuomiotaan rajan yli Suomeen. Heidän ri...

Pinkit värit hehkuvat Turun kaupunginteatterin Pikku naisissa , ja varmimman vakuudeksi esityksen nimi on kirjoitettu isolla esityslavan laitaan. Ei epäilystäkään, olemme astumassa johonkin toiseen, mahdolliseen todellisuuteen.   Kolme vuosikymmentä sitten kirjallista maailma elähdyttivät nuorille naisille suunnatut (ja naisten kirjoittamat) romanttiset, humoristiset ja itseironiset kertomukset, joissa leikiteltiin sukupuolirooleilla, vanhentuneilla asenteilla ja ennakko-odotuksilla siitä, mikä on naisen paikka miehisessä maailmassa.Taisteluun patriarkaattia vastaan käytiin romaanitaiteen asein ensiksi angloamerikkalaisessa maailmassa, josta se laajeni kohta myös muualle. Kirjallinen lajityyppi sai nimekseen chick lit , jonka meidän Kielitoimistomme sittemmin käänsi "mimmi-, pimu- tai sinkkukirjallisuudeksi". Tänään näistä vaihtoehdoista pidetään parhaimpana ensinnä mainittua. Yhdysvaltalaisen Louisa May Alcottin (1832-88) romaanin Pikku naisia ilmestymisestä on jo yli 150...

Taiteessa lajityyppien sekoitukset tuottavat yleensä yllätyksiä ja nyrjäyttävät vastaanoton. Satu Rasilan kirjoittama ja ohjaama Ilman sinua on aikoinaan lähtenyt liikkeelle kuunnelmana ja edennyt tänä keväänä näyttämötoteutukseen asti. Puheeseen, dialogiin perustuvasta muodosta on rakentunut toiminnallinen draama, henkilöt ovat heränneet henkiin ja astuneet yleisön eteen. Käsiohjelmassa Rasila kertoo motiiveistaan muokata kuunnelmasta draamaa tarpeellaan "tietää tämän nelikon kriisistä enemmän". Uteliaisuus ajoi toistamiseen tarinan äärelle, näiden elämänkriisien kanssa kamppailevien, tuosta "elämänmylläkästä" vauhtia ottavien henkilöiden sisuksiin. Kun parisuhteen uskottomuus lihallistuu näyttämölle, kuunnelmaversion suorapuheisuus kohtaa teatterintekemisen fyysiset olosuhteet. Nyt ei enää vain kuunnella, nyt myös katsotaan, nähdään ja ollaan katsottavana.  Ilman sinua nyrjäyttää näin muodon tasolla, mutta kuljettaa myös draamallisesti tunnelmasta toiseen. Mari...